Kysy papilta: vastauksia

Kysymys:

Kysymykseni koskee anteeksiantamista. Minulla on sellainen tilanne, että eräs työkaveri on useasti käyttäytynyt loukkaavasti minua kohtaan, enkä enää kestä sitä. Huomaan, etten itse voi kauhean hyvin tällä hetkellä osittain hänen käytöksensä takia. Laitoin asiasta pomolleni viestiä. Aloin nyt kuitenkin pohtimaan, että oliko minulla siihen oikeus. Jos kuitenkin meidän tulisi antaa anteeksi, niin voinko sanoa antaneeni anteeksi, jos kuitenkin halusin nostaa asian esille pomoni kanssa?

”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” Kol. 3: 13.

”Vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.” Niin silti pitäisi tulla toimeen. Mutta minä en jaksa enää, enkä nähnyt muuta mahdollisuutta, kuin puhua asiasta pomolleni. Oliko se syntiä?

Vastaus:
Nimimerkille Anteeksianto

Kyllä voit sanoa voivasi antaa anteeksi, tai antaneesi anteeksi työkaverille. Jos olet loppu ongelmallisen työkaverin kanssa, et ehkä todella voi tehdä muuta, kuin puhua pomolle. Pomo ei vihaa teitä ketään, vaan yrittää pitää työilmapiirin sellaisena, että voitte hyvin ja jaksatte työssänne. Hän toimii yksinomaan auttaakseen teitä. Niin et ole tehnyt mitään pahaa kellekään voimattomuutesi tähden. Pomo ei rankaise ketään, mutta korjaa työyhteisössä sen, mikä muuten menee vinoon. Mutta nyt sinun on tärkeää katsoa myös sinua itseäsi, että et vain aiheuta mitään vastaavia ongelmia, joista olet moittinut toista. Sinun on hyvä kohdella toisia, kuten tahdot itseäsi kohdeltavan ja ihmisjoukoissa, kuten työyhteisö tällaiset asiat toteutuvat joskus yllättävänkin rivakasti. Joukkovoimalla. Samalla kun viet asiaa eteenpäin, teet siitä mitan myös itsellesi: siksi tällaisissa tilanteissa on hyvä huomata myös tutkistella itseä, jotta voi varoa lankeamista samaan erehdykseen, mistä on juuri moittinut toista. Se on hyvä hälytysmerkki!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Ei lupaa julkaisuun

Vastaus:
Nimimerkille Arya

Esität vaikean kysymyksen, koska se on ajatukseltaan vähän ristiriitainen. Sanot: ”Haluan olla ulkopuolella koska jos jonnekki menen tai liityn se tarkoittaa toisten tuomitsemista.Olisiki kuitenki kiva löytää yhteisö joka olisi samaa mieltä kanssani.” Jos et voi liittyä mihinkään yhteisöön, koska tuomitsisit sillä muut, et voi toivoa muutakaan samanmielistä yhteisöä, koska tuomitsisit tietty eri mieltä olevat ihan samoin tavoin. Niin olet tuomittu jäämään tasapuolisuuden takia ihan paitsioon. Voisit kuitenkin ehkä yrittää jutella kaikkien osapuolien kanssa ainakin sellaisista asioista, joista voit olla samaa mieltä. Tämän myötä voisit ehkä joskus pohtia, mikä saa ne erimieliset olemaan eri mieltä, onko siihen jokin käsitettävä syy? Tällainen pohdiskelu voisi antaa laajennusta sinun nykyisille käsityksillesi, samalla kun se antaa hyvän tilaisuuden keskustella ja pohtia asioita: etsiä totuutta ja perusteita totuudelle. Jotenkin näin voisi ehkä löytyä ihmisjoukko, jonka kanssa voisit kokea yhteenkuuluvuutta: Jossakin määrin eri ihmisten kanssa eri asioissa. Hyvä asia muistaa tässä kuitenkin on se, että on vain yksi Jeesus, joka opettaa omaa asiaansa omalla tavallaan, jonka toistoa ovat apostolien ja muiden puheet, joten on olemassa myös yksi yhtenäinen totuus, jota voi kaiken keskeltä etsiä ja jopa löytää, jos vain jaksaa kolkutella tarpeeksi ja kysyä Jumalan tahtoa. Tämä saattaisi olla niin arvokas tehtävä, että se voisi käydä vaikka ihmisen elämäntehtävästä, tai elämän asenteesta.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

Johanneksen evankeliumin luvusta 3: ”[20] Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Johannes 3
[21] Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”
Miten tämä pitäisi ymmärtää? Olen ajatellut, että kristityn ei pidä ”patsastella parrasvaloissa” tai tuoda esille omaa itseään tai omia tekojaan. Toki hyvät teot ovat ennen kaikkea Jumalan tekoja, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että kristityn pitäisi ennemmin elää hiljaista, nöyrää elämää toisia palvellen ja ikään kuin itsensä unohtaen. Kun mietin omia tekojani, joita haluan tuoda esiin, joukossa on sellaisia, joiden ajattelen olevan Jumalan hyvyyden tekoja, mutta samalla tunnistan esiin tuomisen halussani syyllisyyttä ja sellaista ”omalla paremmuudella” paistattelua. Miten löytää tässä oikea tie?

Vastaus:
Nimimerkille Henriikka

Tässä saattaisi kysymys olla siitä, että pahaa tehnyt häpeää ja pelkää tuoda tekojaan esille. Siksi hän pyrkii piilottelemaan niitä. Tämä siis jo ihan tunne- ja asennetasolla ja jopa viimekädessä ehkä riippumatta siitä, miten tulee toimineeksi loppujen lopuksi. Pahaa tehnythän joskus sittenkin viimekädessä katuu, tuo virheensä esille ja pyytää anteeksi ja aloittaa alusta uudelleen. Silloin pahan tekeminen loppuu ja pyrkimys on ennemminkin hyvän tekeminen.

Samoin hyvää tehneen kohdalla. Kun ihminen tekee hyvää ja onnistuu ja huomaa sen itsekin, nousee mielessä spontaani tarve tuoda se jotenkin esille. Siis ihan vaistomaisesti ja jopa ehkä vastoin vaatimattomamman ihmisen omaa tahtoa. Silloin taas häpeää ihan turhaan väärää asiaa. On ihan hyvä, jos on hyvää tehneitä, jotka voivat olla esimerkkinä muille asiassa. Tämä ei varmastikaan ole mitenkään turhaa. Tämä on ihan eri asia, kuin tuoda esille erinomaisuuttaan päästäkseen paistattelemaan toisten arvostuksessa. Voihan sitä iloita omasta onnistumisestaan ihan onnistumisen ilosta, eikä toisille näyttämisen tarpeesta – eli voi arvostaa sitä, että osaa vaihteeksi jotakin oikeinkin! Silloin tämä taipumus voi lähteä kehittymään ja ihminen voi ehkä oppia löytämään olennaisimman hyvän erilaisissa tilanteissa elämässä ja jopa toteuttamaan sitä. Niin voi tulla kannustaneeksi ympärillä olevia ihmisiä hyvän mukaiseen elämään ja Jumala on paljon juuri tuo varsinaisin hyvä(Mark. 10:18 ) ja valo (1. Joh. 1:5).

Jumala ei kuitenkaan katso ketään paremmaksi kuin toiset pelkkien tekojen mukaan palkaksi, vaan hän näkee sydämiin, millainen ihminen on luontaisilta pyrkimyksiltään ja tämän mukaan meidät punnitaan. Sydämen asenne on paljon sama asia, kuin teot, joista osa tuli tehdyksi ehkä vastoin tahtoa ihan pakosta ja jotkin jäivät tekemättä vain siksi, että voimat eivät riittäneet, vaikka mieli olisi palanut. Teot heijastavat ihmisen syvintä minuutta ja luonnetta, mutta eivät ole kuitenkaan ihan sama asia. Ihmisen minuuden, tai luonteen vahvistuessa omaan suuntaansa, myös teot muuttuvat tämän kehityksen edetessä ja sen täydellistyessä aikojen lopun lähetessä tulee näkyviin se, mikä ihmisestä lopulta tulee: äärimmäinen hyvä, eli Jumalan kuva ja kaltainen, tai jotakin tälle aivan käänteistä. Epäitsekäs muista huolehtiva, kaitseva vanhempi, tai muita jotenkin hyväkseen käyttävä ja näitä kuluttava loisija. Näkökulmat kaikkeen ovat molemmissa tapauksissa aivan erilaiset aivan luonteen mukaan. Pimeys ja valo täydellistyvät ihmisessä tämän täydellistyessä jommankumman mukaan. Joten voit hyvin antaa hyvien tekojen tulla esille opiksi ja tueksi muille, jotka ehkä saavat siitä kannustusta oman elämänsä tarpeisiin ja lähimmäistensä tueksi.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:

2. Mooseksen kirja 21: 7 Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi niinkuin miesorjat pääsevät. Tämä kuulostaa aika islamilaiselta naisen aseman suhteen.

Vastaus:
Nimimerkille Karna

Katselin juuri You Tubesta videota Arabiasta ennen Islamia ja siitä tuli selväksi, että juutalaisuudella on ollut aikoinaan yllättävänkin suuri vaikutus alueella. Siksi näiden uskontojen välillä voi olla kansankulttuurinkin tasolla yhteneväisyyksiä. Naisen asema ei ollut hyvä myöhemmin Jeesuksenkaan aikana, mutta Jeesus itse suhtautui naisiin arvostavasti ja heitä oli hänen oppilainaankin. Tämä on antanut ainakin jonkin sysäyksen asioiden kehittymiselle nykysuuntaan. Sekin on ollut valitettavan hidasta, mutta kehitys kuitenkin edes etenee. Vanhaa testamenttia on hyvä lukea muistaen aina se, mitä Jeesus itse opettaa. Näin siihen tulee kristillinen näkökulma juutalaisen sijaan ja ajatuksiin nousee oikeanlaista kriittisyyttä. Edes Martti Luther ei pitänyt kaikkia Raamatun kirjoituksia ihan tasa-arvoisina, vaan arvotti niitä sen mukaan, miten ne ajavat/edistävät Kristusta, eli kasvattavat meitä. Jumalan armo edellä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Raamatussa sanotaan, että joka ottaa Raamatun opetuksesta pois jonkun käskyn, vaikka kaikkein pienimmän, sitä kutsutaan Taivasten Valtakunnassa pienimmäksi. Sitten Ilmestyskirjan lopussa lukee että joka ottaa pois jotain Jumalan sanasta, sen nimi pyyhitään pois elämänkirjasta. Miten tällainen ihminen voisi joskus olla Taivasten Valtakunnassa jos hänen nimeään ei ole elämänkirjassa?

Vastaus:
Nimimerkille Karna

Jos tällaisen ihmisen pääsy Jumalan valtakuntaan vielä silloin onnistuu, se onnistuu yksin Jumalan armosta ja uskon tähden Kristukseen omana Vapahtajana. Luulisin tällaisen ihmisen myös olleen todellinen totuuden etsijä, joka todella etsii ymmärrystä, tai käsitystä, eikä ihminen, joka yrittää jotenkin politikoida asialla omaksi edukseen. Jumalahan on myös Totuuden Henki, joka opettaa meitä ja muistuttaa meitä kaikesta siitä, mikä on tärkeää ja johdattaa totuuden luo. Todellinen totuuden etsijä on Jumalan etsijä ja etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ovi! Jos ihminen arvostaa ja kunnioittaa jotakin kirjoitusta, ei hän lähde sitä muokkaamaan, kuten sen yläpuolelle asettuja, vaan yrittää avata sitä ymmärtääkseen. Uudella testamentilla on selkeä viesti lukijoilleen ja se tarjoaa omaa näkökulmaansa myös vanhan testamentin tulkitsemiseen, jota jo Jeesus harjoittaa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Olen koittanut paastota esimerkiksi musiikista ja limsan juomisesta (muunmuassa). Nyt kuitenkin on tulossa kaverini tuparit ja tiedän, että siellä on sitten limsaa tarjolla, sekä sitä ennen varmaan käydään kavereiden kanssa syömässä. He eivät ole kristittyjä ja mietin, pitäisikö minun välttää limsaa silti vai ottaa poikkeus. Toisaalta paasto on vapaaehtoista ja mietin, että entä jos heille tulee huono omatunto kun kieltäydyn. Toisaalta en halua myöskään kuulostaa ylpeältä ja pitää esillä paastoani. Lisäksi halusaisin soittaa kavereilleni muutaman lempi kappaleeni, joita he eivät ole kuulleet. En tiedä miten kuuluisi toimia, antaako Jumala anteeksi, jos tahallaan rikkoo paastoa?

Vastaus:
Nimimerkille 7

Hyvä kysymys! Itseasiassa Jeesus neuvoo paastoamaan siten, että kukaan ei huomaa sitä(Matt. 6:16-21). Näin vain salassa oleva taivaallinen isä näkee paastoamisen, eikä sillä haeta ihmisiltä kiitoksia, tai muuta huomiota. Sinun ongelmasi kannalta tämä tarkoittaisi sitä, että salataksesi paaston muilta, laitat sen sivuun ja toimit ihan kuten toimisit muutenkin vastaavassa juhlatilanteessa. Voit jatkaa harjoitustasi hyvillä mielin, kun tilanne taas sallii sen. Näin paastoaminen tulee hoidettua kunnolla, eikä se muutu ihmisille esiintymiseksi. Edellä mainitun huomioiminen tilanteessa muuten saattaisi olla ihan hyvä apu pitää paastoa yllä eri tavalla, kun joudut rikkomaan varsinaista kieltäytymystäsi vastaan jostakin pakottavasta syystä. Niin paasto ei tosiasiassa edes katkea.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Matteuksen evankeliumin luvussa 21 Jeesus puhdisti temppelin rahanvaihtajista ja kauppiaista. Mitä tämä tapahtuma sinulle opettaa? Jeesuksella oli myös kiivas luonteenpiirre?

Vastaus:
Nimimerkille TME

Jeesuksella oli varmasti kiivautta luonteessa, kuten normaalilla ihmisellä on. Hän näki kauppiaiden ja muiden toimillaan pudottavan arvostusta nauttivan paikan arvoa, vaikka toisaalta uhraamiseen tarvittavia eläimiä oli oltava saatavilla jossakin laiskoille kaupunkilaisille. Tuskinpa tuon ajan vauras yrittäjä jaksoi juosta metsissä kyyhkysten perässä uhratakseen nämä, sen enempää kuin nykyisetkään! Jeesus kirjoitti tässä itselleen vähintään osin kuolemantuomion, sillä hän hyökkäsi markkinavoimia ja niistä eläviä suuria liikemiehiä vastaan. Rahan vaihtaminen ja uhrieläinten kauppahan oli bisnes! Pelkkä saarnaava profeetta ei ole paha juttu: etenkään jos kaikki jää palopuheiden varaan mutta jos asia alkaa liittyä rahaan ja eliitin tuloihin, asetelma muuttuu. Nykyään käydään sotia vähän samanlaisista syistä, vaikka niitä selitellään kerkeästi ihan muulta pohjalta. Lisäksi Jeesuksen näkemys tästä asiasta saa huomattavaa tukea siitä, että hän parantaa sairaita samassa yhteydessä. Tämähän osoittaa, että Jeesus on suuri auktoriteetti, jonka puheita ei voi ohittaa: itse Jumala toimii hänen kauttaan ja vieläpä temppelissä. Tällainen voisi tuottaa myös poliittista kannatusta valtaan pyrkivälle, mikä osaltaan johti tilanteeseen, jossa Jeesus teloitettiin ristillä juutalaisten kuninkaana: hyvä oppitunti omista kuninkaista haaveileville juutalaisille. Pelättiin, että Rooma ottaa pois juutalaisten autonomisen hallinnon, mikäli näillä avuin ei pystyttäisi pitämään levottomuuksia alueella kurissa ja toisi tilalle täyden roomalaisen järjestyksen tähän liittyvin palvontamenoin, jotka eivät sopineet monoteistisille juutalaisille, kuten muuten kävi joitakin vuosikymmeniä myöhemmin juutalaissodan myötä. Yleinen tilanne oli aika räjähdysherkkä, kuten se on siellä nykyäänkin ja osin myös samoista syistä: juutalaiset eivät välttämättä tulleet oikein hyvin toimeen naapuruston kansojen kanssa, joita ainakin osin katsottiin halveksien.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Onko väärin, jos kristittynä naisena muutan asumaan yksiöön, jossa kuitenkin vessa jaetaan toisen yksiön asukkaan kanssa. Lähinnä siis onko se väärin, jos se toinen asukas on mies?

Vastaus:
Nimimerkille –

Kyllä asia on ihan ok, vaikka se toinen asukas on mies! Tarkoituksena ei kai ole käyttää yhteistä vessaa samaan aikaan, vaan vuoroittain. Tietysti hygieniaan voi panostaa, jos tilanne tuntuu jotenkin tukalalta ja epänormaalilta: tästä tuskin on suurta vahinkoa kenellekään.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Hieman laaja kysymys, mutta miten ilmestyskirja ja sen tapahtumat tulee käsittää? Olen törmännyt paljon väitteisiin siitä, että se olisi enemmän kerrontaa antiikin Rooman kristittyjen vainoista ja että esim peto viittaisi Rooman keisareihin tai esim Neroon. Toinen väite oli että pedon merkki viittaisi nimenomaan esim Neron nimeen tai sen ajan valuuttaan, jossa oli keisareiden kuvia. Miten siis kirkko suhtautuu tähän? Onko peto enemmän aikansa poliittinen vertauskuvallinen satiiri vai onko se jokin tuleva hahmo joka yrittää alistaa kaikki.

Tiedän, että Jeesus puhuu lopun ajoista evankeliumeissa, muttei muistaakseni mainitse petoa tai pedon lukua(korjaa jos olen väärässä) vaan puhuu suuresta ahdingosta ja viimeisestä tuomiosta. Näitä en kyseenalaista ja pidän niitä konkreettisina tulevaisuuden tapahtumina, mutta ilmestyskirja kiinnostaa. Onko kyse uuden merkityksen saaneesta teoksesta vai onko nykytutkimus väärässä? Kiitos vastauksesta.

Vastaus:
Nimimerkille Kyselijä

Tämä kysymys Ilmestyskirjan olemuksesta on konkreettisesti katsoen ratkaisematon asia. Historioitsijat pyrkivät sitomaan asioita historiallisiin konkreettisiin tapahtumiin, koska kyseisen tutkimussuunnan mukaan ei ole olemassa mitään muuta tapaa selittää asioita jollakin tavoin perustellen. Näin katsoen tieteellinen nykyselitys on ihan hyvä. Mutta tällaisella ei voi suoranaisesti kumota sitä mahdollisuutta, että ilmestyskirja käsittelee jonkin paljon etäisemmän ajan tapahtumia ja Johannes yrittää kuvailla asioita, joita hän on nähnyt ja jotka ovat vielä ihan tuntemattomia hänen ajalleen, eikä niille siksi ole vielä mitään kunnollisia nimityksiä, vain havaitsijan antamia kuvauksia, mikä voi tuottaa kirjoituksen tulkinnalle vaikeuksia. Kielikuvat ovat muovautuneet Johanneksen oman aikakauden ilmaisutapojen ja kulttuuriperinteiden mukaisesti 2000 vuotta sitten.

Tätä näkökulmaa voisi problematisoida vielä lisää pohtimalla, että mistä tietää, että Johannes on nähnyt oikeita tulevaisuuden ennusteita, eikä vain kärsinyt esimerkiksi yksinäisyyden ja janon tuottamista hallusinaatioista autiolla saarella, jotka sittemmin ovat päätyneet meidän ihmeteltäväksemme. Oman aikakauden tapahtumien heijastuminen hallusinaatioihin voisi olla myös ihan luonnollinen selitys ilmiölle. Tietysti kyse voi olla myös etäisen tulevaisuuden painajaismaisista tapahtumista.

Parasta mitä Ilmestyskirjalla voi tehdä, on seurata sen ja Jeesuksen ennustusten inspiroimana maailmanhistorian kehittymistä, josko lopun merkkejä jo alkaisi näkyä. Ainakin sinä tule tutkisteltua ajoittain maailman tapahtumia sen mukaan, mitä ne tuottavat seurauksina ja samalla tulee tutkisteltua myös itseä ja omia edesottamuksia ja niiden syitä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Kysyisin tänään, kuinka paljon kristitty saa tai hänen kannattaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan? Huomaan kamppailevani sen kanssa, mikä on sopivaa itsestä huolehtimista, mikä liiallista itsekkyyttä ja turhaa mukavuudenhalua. Herra tahtoo meitä panemaan elämämme alttiiksi ja elämään hänelle. Voiko tähän mahtua myös itsestään huolehtiminen, jopa itsensä hemmottelu? Voiko ajatukselle siitä, että ihmisen pitää pitää itsestään huolta, löytää pohjaa Raamatusta? Olen itse kolmen lapsen äiti ja usein on helppo laittaa lasten tarpeet omien edelle, ainakin näennäisesti. Minkäänlaisen oman ohjelman saati rentoutumisen järjestäminen tuntuu helposti itsekkäältä, jopa laiskalta. Toisaalta samalla olen oppinut huomaamaan, että joskus itsekin tarvitsisi hengähdystauon, kun on vaikkapa pidempään ollut huonompia unia,sairastelua tms. Kuinka löytää Jumalan toivoma tasapaino, tapa huolehtia itsestä, joka ei kuitenkaan kumpua itsekkyydestä?

Vastaus:
Nimimerkille H

Rakkauden kaksoiskäsky kehottaa rakastamaan Jumalaa yli kaiken. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Jumala on rakkaus (1.Joh. 4: 8 ja 16), joten Jumalaa rakastava rakastaa rakkautta, joka pyrkii huolehtimaan kohteistaan. Käsky rakasta Jumalaa yli kaiken kohdistuu juuri tähän.

Nyt kysymyksesi pää asiaan. Jotta voit rakastaa toisia ja huolehtia näistä, sinun on rakastettava itseäsi. Et voi rakastaa muita, jos halveksit, tai vihaat itseäsi: tällaiset ihmiset usein kompensoivat omaa mitättömyyden kokemustaan kohtelemalla muita ala-arvoisesti: siis kuten itseä pitäisi kohdella omasta mielestä pohjimmiltaan. Se, että rakastat itseäsi ja huolehdit myös itsestäsi on suoraan lastesi etu. Näin voit rakastaa heitä kuten itseäsi, etkä ala kompensoimaan omaa rakkaudettomuuden kokemusta heidän suhteensa.

Jumala korjaa meissä tätä itsetunto-ongelmaa antamalla oman poikansa sovitusuhriksi, jotta häneen uskovat pääsisivät irti omasta vajavuuden kokemuksestaan. Jumala osoittaa pienelle ihmiselle äärimmäisen suurta rakkautta, jotta tämä ymmärtäisi oman suuren arvonsa ja alkaisi rakastaa itseään, kuten Jumala rakastaa ihmistä. Tämän jälkeen vasta voi rakastaa toista, kuten rakastaa itseään.

Näin katsottuna et sorru mihinkään syntiin, jos huolehdit myös itsestäsi ja arvostat myös itseäsi. Tämä kaikki on myös lastesi etu, jonka he saavat siinä, miten sinä kohtelet heitä, mikä vaikuttaa suoraan lasten kasvuun ja kehitykseen ja luo siten suorastaan heidän tulevaisuuttaan muovaamalla heitä. Voit olla hyvillä mielin armollinen itsellesi kaikkien arkielämän haasteiden ja vastuiden keskellä: sitä Jumalakin tahtoo!

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Voiko kristitty käyttää tekoälyä neuvojen kysymiseen? Välttelin itse pitkään chatgpt:n käyttöä, mutta nyt olen käyttänyt sitä jonkin verran ja olen kokenut sen hyödylliseksi. Olen saanut siltä apua mm. parisuhdeongelmiimme ja infektiosairauteni paranemisen etenemiseen (asiassa, joka ei ollut niin vakava, että olisi tarvinnut kääntyä lääkärin puoleen enää lääkityksen aloittamisen jälkeen). Mietin kuitenkin, onko tällainen avunhakeminen väärin. Erityisesti parisuhteen osalta tämä on ollut suuri apu, kun puolisoni ei ole ollut halukas lähtemään pariterapiaan. Chatgpt on osannut auttaa meitä molemmille sopivalla tavalla.

Mietin kuitenkin, pitäisikö kristityn hakea kaikki apunsa Jumalalta? Edelleen toki rukoilen, tutkin Jumalan sanaa ja käyn/kuuntelen jumalanpalveluksia. Tekoälyssä koen hyväksi sen, että saan heti konkreettisia vastauskeinoja, mutta voiko se olla pahasta? Entä, jos sen käyttö jossain määrin on ok, mistä tietää, ettei se ole liiallista ja vie tilaa Jumalan avunannon etsimiseltä? Voisiko tekoäly olla jopa Jumalan antama apukeino ihmisille vai onko se syntiä, joka tuottaa pahaa (kuten aiemmin kenties olin taipuvaisempi ajattelemaan?

Vastaus:
Nimimerkille Älkky

Kyllä kristitty voi käyttää apunaan tekoälyä. Tämä ei eroa mitenkään taskulaskimen käyttämisestä laskuapuna. Riippumatta siitä, että on jo syntynyt uskonnollisia kultteja, joissa tekoälyyn suhtaudutaan jonakin yli-inhimillisenä. Jumala on ihan eri asia, kuin ihmisen luoma mekaaninen toimija ja on se vaikuttaja, joka on luonut ihmisen. Ehkä meidän pitää Jumalan kuvana ja kaltaisena luoda uutta ja pyrkiä tuottamaan jotakin itsen kuvaa ja kaltaista? Kyllähän pikkulinnutkin räpyttelevät siipiään pesässään, ennen kuin uskaltavat lähteä pyrkimään lentoon. Ehkä me olemme tässä luomisen asiassa vähän samassa jamassa. Ainoa virhe johon voisit sortua on sekoittaa ihmisen luoma toimija ihmisen ja kaiken luojaan, jota meidän tulee sydämistämme kunnioittaa ja rakastaa. Konetta taas voi lähinnä käyttää työkaluna ja apuna: näitä asioita ei pitäisi sekoittaa toisiinsa.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Voiko ihminen joka tilanteessa iloita elämästä, koska elämä ei pääty edes kuolemaan?

Vastaus:
Nimimerkille Pohdiskelija

Kyllä voi. Mutta asia voi osoittautua käytännössä vaikeaksi oikein vaikeissa tilanteissa. Se, että elämä ei pääty edes kuolemaan kun ei näy tässä maailmassa tallaavan ihmisen silmään ihan suorimmalla tavalla itsestäänselvyytenä. Silloin usko on se voima, joka voi kantaa ihmistä niin, että tämä voi iloita elämästä äärimmäisen vaikeissakin tilanteissa ymmärtäen oman oikean tilanteensa. Eri ihmiset voivat siis kokea asioita eri tavalla, vaikka ne olisivat hyvinkin samat kaikille.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Kun rukoilen ja käytän sanaa Herra, meneekö rukous Jumalalle vai Jeesukselle? Kummalle kuuluisi mennä? Jos käytän sanamuotoa Herra Jeesus niin jääkö itse Jumala silloin taka-alalle? Uskonnollisissa teksteissä kun puhutaan Herrasta, tarkoittaako se Jeesusta vai Jumalaa? Jos joku sanoo uskovansa Jumalaan niin jääkö siinä Jeesuksen ristinkuoleman pelastustyö huomiotta?

Vastaus:
Nimimerkille Pohdiskelija

Isä ja Poika ovat samaa olemusta, ja samaan yhteyteen muuten kuuluu myös Pyhä Henki. Nämä persoonat ovat saman Jumalan ilmenemismuotoja. Tässä mielessä Jumala ja Jeesus eivät ole eri asioita, vaan samaa rakkautta ja valoa. Mitä tahansa persoonaa rukoilet, rukoilet samaa Jumalaa, joten Herra ilmauksena viittaa aina viimekädessä samaan rukouksen kohteeseen. Tässä mielessä asiassa ei ole mitään käytännöllisiä eroja.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Olen tehnyt rukouksesta pakkomielteistä suorittamista. Enkä osaa lopettaa sitä. Minun on joka päivä pyydettävä samoja asioita rukouksessa ajatuksella, että jos lopetan, tapahtuu jotain kamalaa. Miten pääsen tästä pois ja miten osaan rukoilla sydämelläni enkä huulillani? Miten osaan päästää kaikesta irti ja jättää kaiken Jumalan käsiin?? Toisaalta Raamatussa kehotetaan rukoilemaan lakkaamatta – ja toisaalla kehotetaan jättämään kaikki Isän käsiin. Alan olla niin väsynyt itseeni.

Vastaus:
Nimimerkille Jankuttaja

Minusta tuntuu, että sinulle olisi miltei parasta pitää taukoa rukoilusta sellaisena, kuin se nyt tapahtuu. Sen sijaan voisit rukoilla elämän asenteella ja yrittää toteuttaa siinä Jeesuksen opetusten sisältöä, varsinaisia pyrkimyksiä. Asennetta, jota hän opettaa. Tämä on rukoilua, eli puhetta Jumalalle siinä mielessä, että se on vastaus hänen myös sinulle osoittamaansa puhutteluun, jota Jeesuksen opetukset ovat. Kiltit lapset vastaavat isälle parhaiten tekemällä niin kuin tämä sanoo, koska se on myös heidän omaksi parhaakseen, mitä isäkin tahtoo.

Näin koko elämäsi voi olla yksi suuri rukous. Jumala on myöskin hengessä läsnä sinussa ja rukoilee lakkaamatta sinun sydämessäsi sinun puolestasi. Näin voit jättää tämän rukoiluasian myös Jumalan hoitoon ja uskoa ja luottaa itsesi hänen hyvään hoivaansa. Tämä ei sulje mitenkään pois elämistä Jeesuksen opetuslapseudessa ja vastaamalla taivaallisen isän puhutteluun niin. Kuten Jumalan lapsena kasvavan pitäisi ihan luonnostaan tehdä. Tämä antaa elämälle hyvin suuntaa ja tarkoitusta, mitä ilman elämä helposti alkaa näivettyä.

Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Onko väärin käyttää toisen ihmisen rippiristiä? Olen perinyt isomummoni rippiristin. En koskaan tavannut häntä, hän kun kuoli kauan ennen syntymääni. Haluaisin kuitenkin käyttää ristiä, se on kaunis ja minusta olisi hienoa ns. kantaa mukana edesmennyttä sukulaistani. Onko ristin pitäminen ok?

Vastaus:
Nimimerkille Anneli
Kyllä ristin pitäminen on ok. Edustat elämää, joka on jäänyt isomummostasi ja samalla myös hengellistä elämää, jota hän on elänyt aikanaan. On hienoa, että nykyihmisten mukana elämässä kulkee vielä jotakin vanhaa, joka tuo elämän pitkiä juuria näkyviin: kaikki ei ole vain tässä ja nyt, vaan on olemassa aika ennen meitä ja aika meidän jälkeemme. Me olemme osa itseä isompaa kuvaa. Joten ei ole myöskään paha, jos joskus maailmassa jätät tuon hienon rippiristin jollekin seuraavissa sukupolvissa. Viestikapulan viesti on silloinkin tuo sama. Ja se kyllä kantaa ihmistä elämän myrkyissä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Minun on vaikeaa ymmärtää identiteettiäni Suuren Jumalan edessä. Miten voin olla samaan aikaan Jumalan lapsi (Joh.1:12) ja arvoton palvelija (Luuk.17:10)?
Vastaus:
Nimimerkille Siiri
Vanhan ajan ajattelussa sekä lapsi, että palvelija kuuluvat talon väkeen. Molempien pitää osata talon tavat ja huolehtia siitä. Palvelija voi edetä urallaan ja lapsi kasvaa aikuiseksi ja perii talon omakseen aikanaan. Ennen vanhaan talon hoitaminen kaiken sen mukaan, minkä oli todettu toimivat oli se perusperiaate ja osaaminen, jonka varassa asioita voitiin hoitaa menestyksellisesti. Palvelijana ja lapsena voit oppia molempia ja edistää Jumalan valtakuntaa Jeesuksen opetuslapsena kaikkialla, missä vaikutat. Tässä asiat yhdistyvät samaksi. Joten käytännön elämän kannalta voit hyvin olla molempia yhtä aikaa. Toimia Jumalan valtakunnan hyväksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Miksi Heprealaiskirjeen luvussa 12 sanotaan, että ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. Eikö pelastus nimenomaan ole riippumaton meistä ja meidän onnistumisistamme?
Vastaus:

Nimimerkille Siiri
Kirjeessä neuvotaan pyrkimään pyhitykseen, mutta tässä pitää huomata, että pyhittyminen on Pyhän Hengen työtä ja työn tulosta ihmisessä. Ihminen ei voi sinänsä tehdä asialle mitään, mutta voi olla mahdollista langeta pois pyhityksen tilasta, jos ihminen kiinnostuu asioista, jotka kääntävät ihmisen elämään jotenkin Jumalan tahdon vastaisesti. Silloin on mahdollista langeta uudelleen syntiin ja irrota siitä, mitä Jumala tahtoo ja siitä elämästä, johon hän meidät tahtoo. Tässä suhteessa ihminen voi kyetä tekemään vähän liiankin paljon! Siksi tällaiset asiat olisi hyvä jättää itsensä Jumalan hoitoon ja luottaa sovitukseen, jonka Jeesus on hankkinut meille ristin uhrilla. Näin et itse pääse sotkemaan asioihin, vaan ne jäävät paremman hoitajan käsiin.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Lueskelin Luukasta ja osuin kohtaan Luuk. 12:57-59 Miten tuo kohta pitäisi ymmärtää? Tarkoittaako se vain maallista oikeutta vai myös Tuomiopäivää? Pitääkö meidän siis itse sovittaa omat syntimme ennen Tuomiopäivää, ja jos emme sitä tee, niin joudumme helvettiin?

Vastaus:
Nimimerkille Hagg
Ennemminkin Jeesus antaa tässä ihmisille asennekasvatusta. Hän viittaa tässä ihmisten ylläpitämään oikeuteen, eikä lopun aikojen tuomioon. Hän tahtoo, että ihmiset osaisivat sovitella itse keskinäisiä asioitaan, ymmärtää mikä on olennaista ja tehdä kompromisseja asioiden selviämiseksi niin, että kukin saa itselleen sen, mitä kuuluu, eikä kenenkään oikeuksia loukata. Jeesus tuntuu suuntaavan puheensa sellaiselle osapuolelle, joka haastaa riitaa hyötyäkseen toisen omasta jakeiden 58 ja 59 sisältö huomioiden.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Sapattiahan kuuluisi Raamatun mukaan kai edelleen viettää ja nimenomaan lauantaisin. Teen sellaista työtä, että olen usein lauantait töissä. Tuleeko minun pyytää, että en joutuisi lauantaisin töihin vai voinko silloin viettää sapattia jonain muuna päivänä?

Vastaus:
Nimimerkille Siiri
Voit viettää pyhä päivää muunakin päivänä. Kristityt omaksuivat jo alkukirkon aikana tavan pitää viikon ensimmäistä päivää, eli sunnuntaita, pyhäpäivänä entisen lauantain sijaan. Tällöin jumalanpalveluksia alettiin pitää aamuvarhain ja kun usein oli orjista kysymys, he joutuivat pyhästä riippumatta myös töihin. Martti Luther osoittaa meille sunnuntain pyhäpäiväksi ja ohjaa meitä käyttämään päivän Jumalan Sanan mietiskelyyn ja panemaan muun pois käsistä. Tämä päivän käyttötarkoitus on tässä tärkeämpi asia, kuin se, minä viikonpäivänä pidät pyhää. Jos et voi levätä yhtenä päivänä, sinun on pakko tehdä se toisena päivänä: kenenkään yleiskuntokaan ei kestäisi muuten loputtomiin. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Näin netissä väitteen, että Paavalin opetukset ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus opetti. Kuulemma Paavali on vääristänyt Evankeliumin sellaiseksi, että kaikki on armoa vaikka Jeesus painotti myös tekoja. Samoin siellä oltiin sitä mieltä, että Paavali ja Jaakob ovat keskenään ristiriidassa. Siellä myös kysyttiin kristityiltä, että miten me voimme luottaa Paavaliin jos emme luota Joseph Smithiin? Molemmat saivat ilmestyksen ilman, että kukaan oli todistamassa. Mitä ajatuksia?

Vastaus:
Nimimerkille Paavali
Paavali puhuu uskosta, joka vaikuttaa rakkautena(Galatalaiskirje 5.luku jae 6). Tämä yhdistää armon ja teot, sillä Rakkaus saa ihmisen toteuttaman elämässään suhteessa muihin rakkauden pyrkimyksiä. Tämä tulee tärkeäksi asiaksi, kun huomioidaan ensimmäisen Johanneksen kirjeen toteama(neljännessä luvussa jakeet 8 ja 16, joka jatkuu vielä seuraavan otsikon jälkeen), että Jumala on rakkaus: se joka pysyy rakkaudessa pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä. Eli rakkauden vaikuttamat teot ovatkin Jumalan tekoja, jotka Jumala saa näin ihmisen tekemään. Kaikkihan me joudumme johonkin reagoimaan jotenkin, kun elämässä kaikenlaista tapahtuu meidän itse kunkin ympärillä. Tämä tosiasia sitoo armon, uskon ja teot samaksi kokonaisuudeksi. Teot, jotka ihminen tekee ollakseen hyvä ja parantaakseen asemiaan Jumalan edessä, ovat itsekästä pyrkimystä toimia omaksi hyväksi, eikä suinkaan lähimmäisistä huolehtimiseksi. Usko ja rakkaus saa ihmisen kantamaan huolta toisista ja siksi teot tapahtuvat jopa tekijästä itsestään riippumatta uskon viemänä. Jeesuksen opetus rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuten itseä, johtaa juuri tähän samaan.
Jaakob oli juutalainen ja toimi juutalaisten parissa. Siksi hän ei irtaantunut juutalaisten perinnäissäännöistä, kuten pakanoiden keskellä toimiva Paavali. Jeesus sen sijaan joutui asettamaan asioita uusiin mittoihin oman toimintansa tähden mm. hänen parantaessaan ihmisiä vastoin säännöksiä myös sapattina. Näin hän kyseenalaistaa ainakin juutalaisten lain tiukemman tulkinnan, mihin samaan Paavalikin omalta osaltaan yhtyi. Kristityt olivat alun perin yksi juutalainen lahko, mikä näkyy näissä alkuseurakunnan kysymysten asetteluissa. Suhde perinnäissääntöihin ja lakiin nousi tärkeäksi kysymykseksi, josta Paavali kirjoittaa paljon kirjeissään. Asiasta oli alun perin eriäviä käsityksiä, joita pyrittiin harmonisoimaan: Jeesus oli kuitenkin juutalainen, vaikka viestiä alettiin viemään myös pakanoille hellenistiseen maailmaan. 
On vaikea sanoa, mikä ero on Joseph Smithin ja Paavalin kokemien näkyjen välillä tiedollisesti, mutta Paavalin näky oli omalta osaltaan tarpeellinen synnyttämän kristillisen kirkon ja muotoutuvan kristillisen uskon muotoon, joka saattoi levitä maailmalle. Joseph Smithin näky ei ole ollut samalla tavalla välttämätön kristillisen evankeliumin etenemiselle. Jeesus oli jo tunnettu Jumalan Poikana hänen aikanaan ja kristillinen etiikka ja elämäntavat ja oppi olivat jo muotoutuneet muotoon, joka kantaa ihmisen uskon varassa Jumalan valtakuntaan. Siksi Smithin viestiä maailmalle pitää arvioida Paavalin ja muun Raamatun valossa, eikä ainakaan toisin päin. Varoa tekojen ja muotomenojen täyttämää turhuutta asiassa, joka on sielulle tärkeä ja tapahtuu sydämessä. Uskon myötä ja varassa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Montako kertaa Tuhlaajapoika saa palata? Jos hän olisi lähtenyt uudestaan ja taas palannut, olisiko vastaanotto ollut erilainen?

Vastaus:
Nimimerkille +
Luultavasti vastaanotto olisi ollut samanlainen. Matteuksen evankeliumissa(luku 18 ja jakeet 21 ja 22) puhutaan anteeksiantamisesta. Pietari kysyy Jeesukselta, että montako kertaa pitää antaa anteeksi: seitsemänkö? ja Jeesus vastaa: ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa. Jumala toimii toisin, kuin ihminen. Ihminen ei aina pysty siihen mitä vaaditaan ja elää syntien anteeksiantamuksesta myös tässä asiassa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Miten adventtia kuuluisi luterilaisen perinteen mukaan viettää?

Vastaus:
Nimimerkille —
Ensimmäinen adventti on iloinen juhla. Silloin aloitetaan joulun odottaminen. heti tämän jälkeen, jo maanantaina alkaa pieni paasto, tai iloinen paasto. Se liittyy joulun valmisteluihin ja itsetutkisteluun jouluvalmistelujen tuottamien paineiden keskellä: joskus voi mennä vähän riitelyksi ja paaston pitäisi tukea ihmisten oikeaa itseymmärrystä tässä suhteessa. Jopa tukea huumorintajun ja iloisen mielen kehittymistä kaikkien haasteiden keskellä! Tämä taas valmistaa ihmisiä ottamaan vastaan joulun ilosanoman, että Jumala syntyy ihmiseksi kutsuakseen meidät kaltaisuuteensa, mihin joulun juhliminen liittyy sen lisäksi, että se on Jeesuksen historiallinen syntymäpäiväjuhla. Ruokapaasto ei ole luterilaisuudessa mitenkään olennainen asia paaston yhteydessä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Miten se Raamatun kohta jossa puhutaan siitä, että naisen pitää suostua miehensä tahtoon kaikessa, tulisi ymmärtää? Tarkoittaako se todella, että ihan kaikessa? Saako naisella olla omia mielipiteitä, toiveita, tarpeita tai unelmia? Vai pitääkö naisen vain alistua kaikkeen siihen, mitä mies milloinkin haluaa.

Vastaus:
Nimimerkille —
Nainen saa tahtoa ihan yhtä vapaasti kuin mies. Kuten miehen, myös naisen pitäisi huomioida puolisonsa toiveet ja tarpeet päätöksiä tehdessään. Näin puolison tarpeet ja tahto tulee huomioitua kaikkien muiden asiaan vaikuttavien asioiden kanssa, eikä tule näin ylenkatsotuksi, vaan arvostetuksi. Tässä puolison tahto toteutuu, kun kyseessä kuitenkin pitäisi olla yhteinen ja koko perheen etu, eikä keskinäinen alistamis- ja valtapolitiikka.
Kun tosiasia on se, että naisella joka tapauksessa kenestäkään riippumatta on unelmia, toiveita ja tarpeita ja näistä kumpuavia mielipiteitä, näitä ei voi kieltää. Kysymyksessä on ihmisyydelle tyypillisiä, normaaleja asioita. Ajanlaskun alussa elettiin yhteiskunnassa, jossa miehen ammatti oli helposti koko perheen ammatti ja yhteiskunnallinen asema: nykyään täällä lännessä taas molemmilla puolisoilla on yleensä omat ammattinsa ja uransa ja tältä osin omat elämänsä. Nainen on itsenäinen yksilö kuten mieskin. Yhteiskunnallinen muutos asettaa puolisoiden välisen suhteen muuttuneeseen tilanteeseen: perhe ei ole enää yhtiö, tai yhtiön osasto, joka kuuluu suku-nimiseen keskusjohdettuun organisaatioon, vaan kahden yksittäisen ihmisen ystävyyden, tai rakkauden varaan perustettu yhteishanke, tai liittymä, jonka olemassaolo perustuu puolisoiden tahtomiseen samaa yhdessä ja jota liitosta syntyvät lapset vahvistavat ja lujittavat molempien vanhempiensa lapsina. Koko ajatus avioliitosta ja perheestä on tässä suhteessa muuttunut aikojen saatossa ihan muuksi, kuin se on ollut alun perin. Siksi Raamatun opetusta pitäisi soveltaa asian eri tavoin, kuin muinaisessa yhteiskunnassa. Tämä asia on niin täysin muuttunut.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Onko Jumalan armo ja uskollisuus ehdollista? Psalmissa 103 puhutaan monesta asiasta, joita Herra tekee niille jotka pelkäävät ja rakastavat Häntä. Ja jos Herran rakastaminen on käskyjen noudattamista, niin eikö se silloin tarkoita, että armo kuuluu meille vain jos noudatamme käskyjä. Miten tämä sitten eroaa teoilla pelastumisesta?

Vastaus:
Nimimerkille Siiri
Kyllä Kiusaaja taitaa vaania meitä kaikkialla. Ihmisen ruumiissa vaikuttava synnin laki saa ruumiin pyrkimykset tahtomaan vääriä asioita ihan väärin päin ja sitä kieltä Kiusaaja vinguttaa meissä, kuin kokonainen sinfoniaorkesteri. Kaikki mahdolliset soinnin sävyt ovat mukana. Tätä kautta varmaan myös Kiusaaja kuulee sinun rukouksesi, vaikka ne eivät olekaan sille suunnattuja. Mutta voi kyllä olla, että Kiusaaja on joskus poissa tähystyspaikaltaan ja jättää ihmisen tämän oman syntisen luonnon eksytettäväksi. Jumala on kaiken aikaa meissä työssään tukemassa meitä ja vahvistamassa Kiusaajan voimaa vastaan, joten hän kuulee kyllä kaikki rukoukset, vaikka Kiusaaja ei kuulisikaan. On onni, että me saamme turvata sovittajaan, joka on sovittanut meidät ristillä. Tämä tekee Kiusaajan eksytysyrityksistä merkityksettömämpiä, kun me emme joudu paniikkiin luullessamme, että jokin pikku lipsahdus saa meidät kokonaan irti Jumalan armon vaikutuspiiristä. Niin Kiusaaja menettää välineen, jolla viedä ihmiset lopulliseen tuhoon.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Onko Jumalan armo ja uskollisuus ehdollista? Psalmissa 103 puhutaan monesta asiasta, joita Herra tekee niille jotka pelkäävät ja rakastavat Häntä. Ja jos Herran rakastaminen on käskyjen noudattamista, niin eikö se silloin tarkoita, että armo kuuluu meille vain jos noudatamme käskyjä. Miten tämä sitten eroaa teoilla pelastumisesta?

Vastaus:
Nimimerkille –
Herran rakastaminen voi ehkä olla käskyjen noudattamista, mutta kukaan ei voi rakastaa ketään käskyjen voimalla. Tämä asia toimii ihmisessä ihan eri tavoin ja on käskyjen ulottumattomissa. Tässä mielessä rakkaus, tai pelko ei voi olla teko, kuten olisi talon rakentaminen, tai liikennettä arastelevan mummon auttaminen vilkkaan kadun yli. Ennemminkin kyse on luontaisesta asennoitumisesta rakkauden kohdetta kohtaan. Elät normaalia tiiviimmin suhteessa siihen, jota rakastat ja hänen aivoituksensa tulevat sinulle oikeasti tärkeiksi. Rakkauden voimalla rakkauden kohde elää rakastavassa ja saa tämän toimimaan tavallaan, jolloin Jumalan tahto, eli käskyt alkavat tulla toteutetuiksi elämässä rakkauden ja pelon voimalla.
Herran rakastaminen ei siten ehkä ole käskyjen toteuttamista, mutta Herran rakastaminen saa ihmisen toteuttamaan Herran käskyt, tai ainakin edes pyrkimään elämässä siihen suuntaan ja kokemaan asian niin arvokkaaksi, että ne alkavat pyrkiä ihmisen mieleen muovaamaan tämän ymmärrystä ja ajatuksia tekojen muovautumiseksi niiden mukaisiksi. Armo siis tekee meissä teot ja tuottaa ne, ei niin, että teoilla hankitaan armo itselle. Usko on se voima meissä, joka tuo Jumalan ja armon läsnä olevaksi ihmiseen, toimimaan hänessä: yksin armosta, Hengen työnä. Käännät näiden keskinäisen järjestyksen ajattelussasi nurin perin. Siksi päädyt nurinperiseen lopputulokseen. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:
Koska Jeesus kantoi kaikki maailman sairaudet ristillä ja oli sairauden tuttava ja kipujen mies niin kuuliko Jeesus ääniä päässään ristillä? Luulen että kuuli koska kaikki sairaudet olivat Hänen päällään.

Vastaus:
Nimimerkille Tutkijaman
Tähän on vaikea sanoa enää mitään. Me emme voi mennä enää ristin juurelle katsomaan, mitä siellä oikein tapahtui. Ainakin Raamatun mukaan jonkin kerran Jeesus ja opetuslapset saivat kuulla Jumalan äänen taivaasta. Kyseessä on ääni, joka ilmenee ilman siihen liittyvää näkyvää fyysistä henkilöä. Tässä mielessä Jeesus kyllä sai kuulla ääniä. Jeesus sai kannettavakseen kaikki maailman pahuudet ja kivut, mutta hän voitti ne. Eli siis parantui kaikesta, jopa siihen asti, että heräsi kuolleista muutaman päivän kuolleena olemisen jälkeen. Ehkä tähän taudin kuvaan kuuluivat myös äänet päässä jossakin vaiheessa ristillä, mutta sitä ei sanota Raamatussa, emmekä me voi niin siitä mitään tietää. Mutta Jeesus kyllä puhui Jumalalle vielä ristillä ollessaan. Hän huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” joten tässä hän ei kai ainakaan kuullut Jumalan ääntä päässään?
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Kysymykseni koskee psalmikäännöstä. 92 käännöksen mukaan: Psalmi 139:18 ”Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. 38: ”Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi” Uusimmassa suomenkielisessä on myös sana ”herääminen.” Myös englanninkielisissä käännöksissä puhutaan heräämisestä, miksi vuoden 92 käännös eroaa näin valtavasti?

Vastaus:
Nimimerkille Siiri
Oletpa sinä ollut Raamatun kanssa tarkkana. Tosi hieno juttu! Vuoden 1992 psalmikäännöksessä on tainnut sattua käännösvirhe. Vanhempi ja uudempi käännös ovat oikein. Luulenpa, että tässä kohden on painanut käännöstyössä vuoden 1992 versiossa psalmin kokonaisuuden järkevyys enemmän, kuin muissa versioissa. Psalmin 139 jakeessa 17, siis lainaustasi juuri ennen sanotaan: Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä. Sitten sinun siteeraamasi kohta: Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. 
Tämä kysymyksessäsi lainaamasi jakeen ajatus on järkevä edeltämänsä jakeen jatkona: Jumalan suunnitelmien määrä on liian suuri ihmisen laskettavaksi. Lause: Minä herään ja olen vielä tykönäsi, taas jää tästä kokonaisuudesta vähän irralliseksi heitoksi, eikä liity kunnolla psalmin kokonaisuuden ajatuksiin. Psalmin minä ei vaella pimeässä, eikä ole unessa, joten 1992 käännösvaihtoehto on kokonaisuuden kannalta järkevä. Toki herääminen ja Jumalan luokse jääminen ovat hieno ajatus teologiselle pohtimiselle yksittäisenä erityisenä asiana, mutta tässä psalmin kohdassa se saattaa näyttää vähän syrjäloikalta kokonaisuudesta. Teksti itsessään kuitenkin on totuttu lukemaan juuri tuolla toisella tavalla heräämiseksi kääntäen, josta syystä lukutapa on otettu myöhemmässä käännöksessä takaisin. Minusta tämä lausahdus ei sinänsä tuo mitään ajatusta lisää tähän psalmin ajatuskokonaisuuteen, vaikka ajatus heräämisestä onkin puhutteleva uskoon tulemisen ajatuksen näkökulmasta. Psalmi vain ei tunnu puhuvan siitä, vaan Jumalan kaikkitietävyyden ja kaikkialla läsnäolevuuden kokemuksesta, joka taas on jo tapahtuneen heräämisen tulosta: kokemusta siitä, että kaikki kuuluu yhteen Jumalan toiminnan ilmauksena. Kaikki mitä on olemassa ja tapahtuu, on Jumalan toimintaa ja tämän ihminen voi sydämessään aistia ja tajuta.
Kun jae on korjattu 2020 käännökseen, tämä varmaan jää lopulta kyseisen kohdan käännökseksi. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mitä tehdä, kun maallinen esivalta/politiikot/päättäjät alkaa ottaa päähän/heidän touhu pistää vihaksi? Ahneet politiikot kurjistaa vain kansaa… Kokoajan menee vaan huonompaan suuntaan kaikki, ja ihmisten elämä menee siihen suuntaan, ettei ole varaa edes välttämättömyyksiin, esim. lääkkeisiin tai ruokaan. Kun tarpeeksi korkealle nousee stressi, syntyy myös vihaa. Sitä saattaa toivoa ikäviä asioita tapahtuvaksi, tai että joku asia pysäyttäisi nuo ihmiset. Ihmisten kamelinselät katkeaa jossain vaiheessa, ja se voi tuoda rumaa jälkeä.
Tai on tuonut rumaa jälkeä eri maissa, rikollisuus lisääntyy yms köyhyyden myötä. Ylipäätään miten kestää ja käsitellä maalliset stressit? 
Ihminen ei pysy hyvänä ihmisenä, tai ajatukset puhtaina, jos stressikuormitus kasvaa liikaa, tai on monessa asiassa puutetta.

Vastaus:
Nimimerkille Saaga
Vaikea tilanne! Ei siinä voi muuta, kuin rukoilla poliitikkojen ja muiden puolesta, että he tulisivat järkiinsä ja että itse saisi nähdä asiat päättäjien silmillä ja ymmärtäisi, mikä heidät saa toimimaan, kuten he toimivat. Luultavasti poliitikotkin ovat yhteiskuntaansa vaikuttavien paineiden puristuksissa ja toimivat sen tuoman pakon alla. Suomessa ei tällä tietämällä ole edes kovin suurta korruptiota niin, että voisi ajatella poliitikkojen pelaavan jotenkin omaan pussiinsa. Yksi mahdollinen syy tilanteen vaikeutumiseen voisi olla se, että syntyvyys on pudonnut ja paljon vanhoja on päässyt ja pääsee eläkkeelle, mikä saattaa rasittaa tuotantoa, joka osaltaan on pitänyt elintasoa yllä. Lisäksi hoidettavien määrä suhteessa hoitajiin kasvaa. Nyt alkaa olla vähitellen rasitteita tästä, joita lisäävät huoli sodan riskistä ja siihen varautuminen, mikä varaa maksaa kauheita. Me emme kai voi juuri nyt muuta, kuin rukoilla paremman maailmanajan puolesta ja yrittää selvitä tästä surkeudesta kohti parempia aikoja, jotka ihan varmasti kyllä aikanaan tulevat. Mukava olisi, jos syntyvyys lähtisi nousuun; se lupaisi parempia aikoja vähän pidemmälle tulevaisuuteen. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Miten kristityn pitäisi suhtautua vihan tunteeseen, erityisesti omaansa? Nykyään annetaan ohjeeksi, että vihaakaan ei saisi tukahduttaa vaan se pitäisi uskaltaa kokea (ilman tekoja), jotta viha pääsee poistumaan eikä patoudu. Minua kuitenkin pelottaa, onko se kristityn näkökulmasta väärin. Itselläni tuntuu olevan paljon patoutunutta vihaa, vaikka olenkin lapsesta asti ollut ”kiltti tyttö.” Kiitos vastauksesta!

Vastaus:
Nimimerkille Tyttönen
Viha sinänsä on tietysti negatiivinen tunne. Mutta olennaisempaa kuin kokea vihaa on kuitenkin se, mikä saa sinut kokemaan vihaa. Jos esimerkiksi  suutut jonkun, tai joidenkuiden huonosta kohtelusta ja kiukku saa sinut auttamaan, se voi olla perimmiltään oikein hyväkin asia. Sehän pyrkii viemään asioita oikeaan suuntaan: se on moottorina jollekin toiminnalle ja tapahtumiselle. Jos taas suuttumuksesi aiheuttaa vain haittakäyttäytymistä ja vahinkoa ja haittaa elämää se on pahasta ja tuottaa vain pahaa. Silloin on aihetta vähän normaalia syvempään itsetutkisteluun ongelman löytämiseksi ja ratkomiseksi pois oman henkisen kasvun hyväksi. Vihan perimmäinen syy olisi hyvä löytää ja käsitellä loppuun niin, että se voisi menettää vaikutuksensa. Turha kiukkuilu vain rasittaa mieltä ja elimistöä ihan turhaan.
Sinänsä missään tunteissa ei ole mitään pahaa. Mutta ne eivät saisi viedä ketään niin voimakkaasti, että kaikki vain karkaa käsistä ja itsekin joutuu ihmettelemään omia tekemisiään jälkeen päin. Näin joutuu ennen pitkää vaikeuksiin. Tänäänkin lehdissä oli juttua paristakin kotipiirissä tapahtuneesta puukotuksesta ja ainakin toisessa tapauksessa kuoleman tapauksesta. Tunteet joskus huijaavat meitä ja me teemme niiden vieminä tyhmiä ja vääriä ratkaisuja ja sotkemme asioita. Siksi olisi hyvä, että ymmärrys juoksisi aina jotenkin tunteiden rinnalla, tai vaikka vähän edellä, kuin toisin päin. Tunteet eivät ole paha asia – ne ovat osa elämää ja tuottavat joskus jopa oikein hyviä asioita, mutta niihin ei voi silti kuitenkaan yksin luottaa.
Jos kiukuttelusi ei suoranaisesti riivaa sinua sekoamaan ja voit hallita itseäsi, ei ole välttämättä mitenkään pahaksi olla vihainen toisinaan ja päästää se irti. Se vain ei saisi alkaa vahvistua niin, että sen ote syvene ja tiivistyy sinussa ja ottaa sinut ihan kokonaan valtaansa. Jos tunteet alkavat voittaa sinut tahtojen taistelussa, se on pitkän päälle pahaksi ja tuottaa sinulle liian itsekeskeisen näkökulman todellisuuteen, jolloin ei enää hahmota omaa itseä ja olemista riittävän kriittisesti tajutakseen itseään eri elämäntilanteissa riittävän realistisella tavalla osana kokonaisuutta. Ei ehdi ajatella.  Silloin todellisuudentaju kapenee ja kokonaisuuksien taju katoaa. Siinä voi olla riski, että eksyy ihan harhateille elämässä vastoin parempaa ymmärrystä – ihan tunteiden vietävänä. Jos voit olla vihainen jonkin järjen rajoissa niin, että tunteiden ote ei ala ylittää ymmärryksesi rajoja ajan myötä kaiken kasvaessa, voi vihan tunteen päästää toisinaan ihan valloilleen. Kunhan liha ei voita henkeä! Jeesuskin kiukustui temppelikauppiaille ja ruoski heidät sieltä ulos.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Kysyisin, miksi uskova lähimmäiseni on entistä ahdistuneempi ja vihainen, kun muut rukoilevat hänen puolestaan? Itse kokee sielunvihollisen voimien hyökkäävän silloin kunnolla.

Vastaus:
Nimimerkille Sini
Tämä on vaikea kysymys, kun en tunne ihmisiä, enkä tilannetta mitenkään tarkemmin. Äkkiseltään tulee mieleen, että ystäväsi tilanne on juuri se, mitä hän itse siitä sanoo. Kiusaaja kiristää otettaan, kun joku meinaa päästä sen otteesta irti. Silloin voitte joko yrittää rukoilla ystävältä ja kiusaajalta salassa ja toivoa, että tämä estää ahdistusta iskemästä. Toinen tapa ajatella asiaa on se, että tämän ystävän on ehkä taisteltava tiensä läpi koettelemusten yksin, ilman, että muut ihmiset kajoavat hänen syvimpään yksilölliseen henkiseen ja hengelliseen olemiseensa. Tässä tapauksessa kaikki ratkeaa yksin Jumalan kasvojen edessä ilman inhimillisiä vaikuttajia. Voisiko ystäväsi hengellinen elämä olla jotenkin erityisen herkkää ja sellaisena ehkä hyvin voimakasta? Ehkä hänen persoonansa ei siedä ihmisiä jonkinlaiseksi hengelliseksi auktoriteetiksi, joka voisi hoitaa hänen asioitaan hänen puolestaan? Tällainen vuorovaikutus voisi silloin tuntua ahdistavalta. Ehkä ystäväsi tahtoo yksin suorat suhteet sinne ylöspäin. Ehkä hänellä on mystikon taipumuksia, jolloin muut ihmiset voisivat tuntua häiritseviltä hengellisen elämän hoidossa?
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
En oikein ymmärrä, mitä parannuksen teko on. Miten voi tietää, että sen on tehnyt oikein ja/tai tarpeeksi?

Vastaus:
Nimimerkille Kysyjä
Parannuksen teko tarkoittaa sitä, että kun ihminen tajuaa tekevänsä jotakin väärin, hän katuu asiaa vilpittömästi ja tutkii itseään tajutakseen, mikä saa toimimaan väärin. Sitten hän pyrkii löytämään uusia tapoja ymmärtää asioita niin, että se saa toimimaan paremmalla tavalla ja ongelmalliset asiat alkavat jäädä pois ihmisen tavoista toimia. Me saamme tehdä tätä Jumalan huolehtivan katseen edessä Kristukseen turvautuen ja häneltä esimerkkiä oikeasta etsien. Ihminen siis tavallaan korjaa omaa asioiden mieltämystään liittyen omiin käsityksiin asioista ja olosuhteista, että jokin väärä tapa toimia korjautuu ja ihmisestä tulee entistä enemmän Kristuksen elämänasenteella eläjä. Jumalan Armosta! Paaston ajat kirkkovuodessa ovat erityisesti juuri tätä varten varattuja ajanjaksoja. Itsetutkistelu ei toki ole muulloinkaan kiellettyä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Britanniaan on ilmeisesti tulossa sellainen järjestelmä, jossa ilman id-korttia ei voi ostaa tai myydä mitään. Moni amerikkalainen kristitty on sitä mieltä, että tämä on jonkinlainen pedonmerkin esiaste ja että Jeesuksen paluu tapahtuu meidän elinaikanamme. Mitä mieltä olet tästä? Toiseksi, amerikkalaiset kristityt hyvin usein käskevät ”get right with God.” Mitä se tarkoittaa? Mitä minun tulee tehdä, jotta minun ja Jumalan välit ovat kunnossa?

Vastaus:
Nimimerkille –
Britannian id-kortti liittyy ennemminkin oikeuteen tehdä töitä Britanniassa, eli sen olemassaolosta on kiinni työpaikka Britanniassa. Tästä on vielä vähän matkaa siihen, että ilman id-korttia ei voisi ostaa ja myydä mitään. Varmasti maitokaupassa voi asioida tulevaisuudessa ihan kuten ennenkin vanhaan. Ja isojen kauppojen yhteydessä, kun taloja, tai autoja tms. siirtyy ihmiseltä, tai yhtiöltä toisen ihmisen, tai yhtiön haltuun, on ihan hyvä varmistaa, että toinen ihminen on se, joksi hän sanoo itseään. Tätä on varmasti tehty siellä aiemminkin. Monenlaisia huijareita kun on liikkeellä Isossa-Britanniassakin.
Jeesuksen toisen tulemisen ajankohtaa ei tiedä kukaan. Raamatussa Jeesus sanoo, että sitä ei tiedä edes Poika, vaan ainoastaan Isä tietää sen. Tällaisten amerikkalaisten odottajien mukaan Jeesuksen olisi pitänyt palata jo useammankin kerran viimeisen neljänkymmenen-viidenkymmenen vuoden aikana, mutta eipä häntä ole paljoa vielä näkynyt. Minusta he kärjistävät nyt asioita ohi varsinaisten ajatusten. 
Get right with God tarkoittaa, että tule toimeen Jumalan kanssa, tai lepytä hänet, sovintoon Jumalan kanssa. Lauseen voi kääntää muutamalla tavalla. Minusta paras tapa elää Jumalan kanssa on liittyä Jeesuksen opetuslasten joukkoon ja oppia häneltä. Raamattu ja evankeliumit siellä ovat opetuksineen sitä, mitä Jumala tahtoo meidän ymmärtävän. Me voimme tämän kanssa eläessämme ja totuutta etsiessämme itsekin olla majakan kaltaisena valonlähteenä meidän ympärillämme oleville ihmisille. Ei se kirjoitettu sana vielä ole koko totuus, vaan se elämä, joka elää sanan mukaan ja loistaa sen valoa ympärilleen. Se voi valaista myös etsijän oman sydämen samalla, kun se avaa muiden silmiä elämälle. Jumalan poika johdattaa Isän yhteyteen ja antaa hengen sydämeen, joka siirtää ihmisen Jumalan lapseuteen.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mistä voi tietää, onko paatunut tai sydän kovettunut? Ja jos vain Jumala voi sen muuttaa, niin mistä voi tietää, että vielä voi palata?

Vastaus:
Nimimerkille Heikki
Siinä vaiheessa kun sydän on täysin paatunut ja kovettunut, sinua ei enää kiinnosta vähääkään se, voitko palata vielä Jumalan yhteyteen. Olet silloin löytänyt elämääsi jotakin, joka tuntuu paljon kivemmältä ja mukavammalta, riippumatta siitä, mihin se liittyy tai mihin se johtaa. Tämä jokin johtaa sitten sinun elämääsi ja kaiken mitä teet, teet jotenkin sitä silmällä pitäen ja toteutat sillä tavoin tätä uutta uskosi kohdetta, joka muovaa samalla sinun ajatuksiasi ja ymmärrystäsi, mistä syystä alat myös muistuttaa sitä jollakin tavoin. Voi sanoa, että ideat ruumiillistuvat ihmisessä, että alat olla ennenpitkää sitä, mihin oikeasti uskot. Tähän kohtaan meille on Raamatussa osoitettu Jeesus, ylösnoussut Kristus.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Haluaisin kysyä Jumalan tahdon noudattamisesta. Mitä kaikkea meidän siis tulee tehdä? Ja miten pitää huolta, ettei mene lakihenkisyyden puolelle? Joh.15:10: Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tarkoittaako Jeesus tässä, että pelastuksessa pysytään vain lakia noudattamalla?

Vastaus:
Nimimerkille Sirpa V
Ennemminkin Jeesus sanoo, että jos pysyt hänen rakkaudessaan ja tämä rakkaus on elämänasenteesi, se saa sinut elämään Jeesuksen opettamalla tavalla. Rakkauden tuottama asenne siis saa ihmisen toimimaan erilaisissa tämän kohtaamissa tilanteissa oikealla tavalla. Jos Jeesuksen rakkaus, tai Jumalan rakkaus on se elämän voima, tai- asenne, joka ohjaa sinua elämässäsi, tulet noudattaneeksi niitä asioita, joita Jeesus opettaa noudattamaan ihan luonnostasi. Tai ainakin arvostat niitä luonnostasi. Tämä on ennemminkin mittausväline itse itsesi arvioimiseksi taivaallisin silmin, kuin vaatimus hyväksytyksi tulemisen ehtona. Toki tämäkin voi olla lakia siinä tapauksessa, että ihminen huomaa olevansa ihan erilainen, kuin se rakkaus, joka pyrkii viemään elämässä Jumalan tahtomalla tavalla. Jumala itse on rakkaus(1. Johanneksen kirje 4:8 ja 4:16 otsikon jälkeen). Silloin kun laki alkaa painostaa, se pyrkii muovaamaan meitä tahtomaansa suuntaan ja Jeesuksen risti tuo meille anteeksiantamuksen lahjan, kun uskomme Vapahtajaamme ja turvaamme häneen. Myös Jeesus toteuttaa Jumalan rakkautta omana asenteenaan ja toimii siksi niin kuin Isä toimii. Isä näkyy Pojassa ja tämän auttamana myös meissä. Jeesus ei siis opeta lakia, vaan puhuu ennemminkin Jumalan armosta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mikä merkitys on ihmisen sielulle hautaan siunaamisella ? Ruumistahan ei voi siunata silloin, jos kuolee räjähdyksessä. Hukkuu jossain merionnettomuudessa jne.

Vastaus:
Nimimerkille Pohdiskelija
Sanoisin, että hautaan siunaamisessa suurin merkitys ihmiselle on se vahva rukous hänen puolestaan tulevaa ajatellen. Joukko ihmisiä siinä keskittää kaiken itsestään läheisensä hyväksi Jumalaan. Hänet jätetään Jumalan käsiin ja muuta emme voi enää sitten hänen hyväkseen tehdä. Hän jää meistä riippumattoman vaikuttajan hoitoon. Lisäksi hautaan siunaaminen on sielunhoitoa ja sopeutumista jälkeen jääville. He saavat tukea sille, että ymmärtävät kunnolla tapahtuneen ja mieltävät sen elämän jatkamisenkin kannalta hyvin ja voivat elää jälleennäkemisen toivossa läheisensä kanssa. Kyllä rikkinäinenkin ruumis voi tulla siunatuksi hautaan, kunhan se vain löydetään jostakin. Esimerkiksi viime sotien vainajia on siunattu haudan lepoon vielä ihan viime aikoina. Eli tämän voi tehdä pitemmänkin ajan jälkeen kuolemasta, jos ei heti päästä hoitamaan asiaa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Kuuluuko kristityn elämän olla vaikeaa ja raskasta? Olen kuullut puhuttavan, että jos sinulla ei ole vaikeaa ja raskasta, teet jotain väärin tai et oikeasti seuraa Jeesusta. Minulla ei oikeastaan ole vaikeaa tai raskasta. Tällä hetkellä kaikki on oikein hyvin.

Vastaus:
Nimimerkille Mietteliäs
Ei välttämättä. Paavali toivottelee ihmisille kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa rauhaa sydämiin ja rakkautta kaikkien keskelle. Tämä ei viittaa millään tavoin siihen, että elämän pitää olla vaikeaa. Älä vain turhaan etsi elämääsi vaikeuksia tämän tähden. Niitä tulee, jos on tullakseen sitten, kun on sen aika. Joten sinun on varmaan parasta vain nauttia elämästä nyt ihan vaikka pahan päivän varalle. Kaikki on hyvin!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Onko sallittua kuunnella musiikkia, joka sisältää viittauksia paholaiseen ja vastaavaan. Bändit(esim. Ghost), joista puhun eivät koskaan ole tarkoittanut tätä tosissaan, vaan lyriikoissa kritisoidaan esimerkiksi kulttien toimintaa. En itsekään ota lyriikoita vakavasti, vaan olen tähän mennessä kuunnellut tällaista musiikkia vaan hyvien melodioiden ja vastaavien vuoksi. Uskon Jumalaan eikä tämä musiikki ole minulle muuta kuin vain vapaa-ajan viettoa eikä se mene uskoni tielle. Haluaisin kuitenkin varmistaa asian, sillä usko on minulle tärkeä asia ja koen toisinaan syyllisyyttä epävarmuuteni tähden.

Vastaus:
Nimimerkille Pohtija
Viittaukset musiikissa ovat aika lailla vaarattomia. Jos sinulla ei ole halua elää paholaisen, tai kulttijumalan kanssa ja haluat elää Jeesuksen opetuslapseudessa mikään ei voi suistaa sinua irti Jumalan huolenpidosta. Usko Kristukseen kantaa elämää niin valtavan paljon. Samoin tämä tukee erilaisia maallisia kiusauksia vastaan ja tuo kaikkeen Jeesuksen opetusten sävyjä mukaan, ainakin ajatusten taustalle. Taiteen vaikutukset eivät useinkaan ole suoranaisesti teoksissa, vaan katsojan silmässä, tai korvassa ja sinne uskokin meissä vahvasti omasta suunnastaan vaikuttaa. Joten usko tässä kuitenkin on se ratkaiseva asia. Ota siis rennosti!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Olen viime aikoina törmännyt useasti kristittyjen tekemiin videoihin, joilla on toki hyvä tarkoitusperä saada ihmisiä uskomaan Jumalaan. Kyseiset videot on kuitenkin nimetty ja toteutettu tavalla, jota olen jäänyt miettimään. Ne on nimetty esimerkiksi ”if you skip this video, you’ll lose everything” tai ”if you love devil skip this”. Videon alussa painotetaan miten tärkeää videon loppuunkatsominen on ja miten sen ohittaminen tietää ongelmia ja jopa väitetään videon olevan Jumalan antama viimeinen mahdollisuus. Kyseisest videot sisältävät yleensä muuten ihan oikeaa asiaa(samaa kuin Raamattu tarjoaa), mutta kun sellaisen katsoo yhden, videopalveluiden algoritmit alkavat tarjoamaan niitä lisää. Tulee syyllinen olo ohittaa niitä, sillä uskon Jumalaan ja haluan elää mahdollisimman kristillisesti. En kuitenkaan voi olla miettimättä onko mahdollista, että pelastuminen ja Jumalan rakkaus on kiinni näiden videoiden katselemisesta. Eikö pelastuminen tapahdu nimenomaan uskomalla Herra Jeesukseen?

Vastaus:
Nimimerkille Hämmentynyt
Provosoiva otsikko, tai aloitus varmaankin on tarkoitettu vetämään puoleensa. Minusta se on tarpeetonta, koska tuollaiset alukkeet vetoavat vain niihin, joita pelastuksen asiat muutenkin kiinnostavat. Muut varmaankin loikkaavat heti koko esityksen yli. Sinun ei tarvitse pelastuaksesi katsoa mitään videoita. Kaikki oleellinen on kerrottu Raamatussa ja sen yli et välttämättä tarvitse enää mitään. Joten älä anna minkään videoviritelmän painostaa itseäsi mihinkään. Kaikki on kiinni uskosta, jonka vain Jumala voi meille antaa. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mitä tehdä, kun tuntuu, että olen hurskas vain ulospäin. Puhun ystäville uskostani ja siitä, että olen kristitty. Kuitenkin kamppailen paljon syntieni kanssa, ja tuntuu että useammin häviän taistelun kuin voitan. Haluan seurata Jeesusta oikein, vaikka tuntuu vaikealta luovuttaa kaikki Hänelle. Miten voisin elää uskoani todeksi muutenkin, kuin ulkoisesti? En halua olla fariseus.

Vastaus:
Nimimerkille Siiri
Et sinä oikein voi muuta tehdä, kuin lähteä elämään Jeesuksen opetuslapsena. Jeesus opettaa täydellisyyttä, johon hyvin harva, jos kukaan todella ulottuu. Mutta asenne ja arvostus on olennaista. Jeesuksen hankkima sovitus kantaa siinä, mikä sinulla jää vajaaksi. Usko Jeesukseen johdattaa siihen. Ei ihminen voi kuin luottaa siihen, että saa kaiken Jumalalta, mitä tarvitsee ja että kaikki tapahtuu aikanaan. Siitä sitten elää elämää eteenpäin.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Saavatko kristityt naiset ostaa kivoja vaatteita? Olla muodikkaita tai esimerkiksi panostaa ulkonäköönsä? Vai kieltävätko pukeutumisesta puhuvat Raamatun paikat sen?

Vastaus:
Nimimerkille Kysyjä
Löysin pari kohtaa Raamatusta toinen on 1. Pietarin kirjeestä 3:sta luvusta: Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. 4Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 
Toinen on 1. Timoteuksen kirjeestä:9Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys – eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, 10vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. 
Tässä puhutaan aika tanakasti kaunistautumista vastaan. Minä tulkitsen tämä kuitenkin niin, että kaunistautuminen ja kiinnostuneisuus siitä, ei saisi olla ihmisille se asia, jonka varaan elämänsä turvaa. Asia, jonka hyväksi voi uhrata mitä tahansa. Vain Jumala ja Jumalan tahto on tämän arvoinen. Mikäli kaunistautuminen ja laittautuminen tapahtuu lähimmäisiä ja itseä piristääkseen, etenkin silloin kun vuodenaika ja säät meinaavat tehdä apeiksi ja kiukkuisiksi, on tämä pelkästään hyvää lääkettä kaikille. Jos oma mieliala saa tukea kaunistautumisesta ja auttaa olemaan kelvollinen lähimmäinen toisille, se on hyvässä käytössä milloin tahansa. Tosiasiassahan tässä toteuttaa silloin jo asenteellaan hyvää lähimmäisyyttä. Eri juttu on, jos taka-alalla jomottaa jokin narsistinen keikaroimisen tarve ja oman heikon egon pönkittäminen muiden kustannuksella loistamalla näille. Siinä motivaatio koko touhulle on ihan toinen ja ihmisen mentaliteettikin alkaa kehittymään ihan eri suuntaan. Tässä tapauksessa olisi parempi pitäytyä perunasäkkiin ja tuhkaan, tai ainakin vaatimattoman sävyisin vaatteisiin, jotka korostavat kaivattavaa muita huomioivaa vaatimatonta elämänasennetta ja kaunista luonnetta. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikilla on omat tarpeensa kasvaakseen Kristuksessa hyvään suuntaan: toinen tarvitsee asioita, jotka toiselle ovat yksinomaan pahaksi, saavuttaakseen tietynlaisia olemisen ulottuvuuksia ja kasvaakseen suotuisaan suuntaan. Tässä ratkaissee se, minkä varaan elämäsi viimekädessä turvaat, eli minkä alttarilla voit viime kädessä uhrata kaiken muun. Ehkä saat parhaan vastauksen kysymykseesi omalta sydämeltäsi, jos kuuntelet sen ajatuksia hetken?!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Minulla on useitakin eri kysymyksiä, jotka yritän nyt tiivistää yhteen viestiin. Osa on varmasti esitetty aiemminkin.
– Minua ei ole kastettu. Haluan ja aion mennä kasteelle, koska uskon Raamatun sanaan. Mutta entä jos ehdin kuolla ennen kuin ehdin aikuiskasteelle? 
– ”Suun tunnustuksella ihminen pelastuu”. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, pitääkö kaikille läheisille kertoa? Tämä tuntuu joskus todella vaikealta ja erityisesti pelkään pastafariksi itseään nimittävän puolisoni reaktiota.
– Raamatun sukuluettelon mukaisesti laskettu maapallon ikä on selkeästi ristiriidassa nykytieteen miljardeihin vuosiin viittaavan arvion kanssa. Monet kristityt taistelevat asiasta väittäen, että Raamattuun pitää voida luottaa sananmukaisesti. Mitä ajattelet aiheesta?
– Miksi Jumalalle on niin tärkeää, että uskomme Jeesuksen olevan pelastaja ja nousseen kuolleista? Miksi juuri tämä on pelastuksen ehtona, miksei vain usko Jumalaan ja halu noudattaa hänen antamiaan lakeja?

Vastaus:
Nimimerkille Kaaos
Sinä olet hyvässä tilanteessa, kun asiat mietityttävät sinua. Se on todella hyvä tilanne omalle kasvulle ihmisenä. 
Luulenpa, että sydämestä nouseva aikomus mennä kasteelle kantaa sinua jo orastavasti kasteelle asti. Tämä on Jumalan kutsun herättämän uskon voimaa, joka edelleen saa tukea aikanaan kasteesta ja sen aloittamasta elämästä. 
Suun tunnustus ei tarkoita käsittääkseni sitä, että kuljet kertomassa uskostasi kaikkialla ja kaikille. Ennemminkin sitä, että voit tunnustaa Kristuksen Herraksesi, jos asia jotakuta kiinnostaa ja jaksat seisoa itsesi ja uskosi takana ja olla uskollinen tässä sydämesi äänelle ja tahdolle. Sivistyneessä maailmassa muiden pitäisi jaksaa hyväksyä ihmiseltä sen verran: se kun ei vaadi keltään muulta oikeastaan yhtään mitään. Ei edes pastafarilta! Mutta asian takana seisominen vaatii kyllä voimia, jota saa sydämen uskosta ja vakaumuksesta: tietynlaisen elämäntavan arvostamisesta,
Monet yrittävät lukea Raamattua pilkun tarkkuudella, mutta se ei ole olennaisinta. Jo Martti Luther näki asian vähän toisin 1500-lvulla. Olennaista on ymmärtää Raamatun pyrkimys tuoda Kristus ihmiseen läsnä olevaksi. Eli Raamatun pitää ajaa meissä Kristusta herättämällä meissä usko. Luther sanoi jopa, että Kristus on meissä läsnä meidän uskossamme. Tällä hän tarkoittaa sitä, että Jumalan asenne ja elämän näkemys alkaa vaikuttaa ihmisessä ja tulee tämän elämäntavaksi ja -asenteeksi tämän oman elämän puitteissa ihan tavallisessa arjessa. Ihminen lähtee kasvamaan ko. kaltaiseen suuntaan ja tavoittelemaan täydellisyyttä siinä. Evankeliumi on meille annettua opetusta tätä varten ja julistusta siitä, että usko, tai asenne vapauttaa. Me voimme oppia tätä Kristukselta ja ymmärtää, että edes kuolema ei ole täysin voittamaton elämälle, joka sanoo kaikessa viimeisen sanan. Jumala on kaikessa läsnä ja tahtoo elää meissä, että me eläisimme hänessä. Raamattu pyrkii johdattamaan meitä tähän ja tukemaan meitä siinä. Kaikki muu on sivuseikka. 
Jumala tahtoo meidän ottavan elämää varten oppia Jeesukselta siksi, että me emme ymmärrä häntä ihan suoraan sellaisenaan. Piirrämme Jumalan helposti ihmishahmoisena, vaikka hän ei ole sellainen! Jeesuksen opetukset ovat ihmisen antamaa opetusta ja esimerkkiä ihmisen rajoitteilla ja mahdollisuuksilla eläville olennoille, jotka eivät perimmiltään voi käsittää mitään muuta. Kyse on kuoleman vallan voittaneen ihmisen antamasta opastuksesta muille, jotta he voisivat tavoitella samaa saavutusta ja kasvaa siihen. Kasvaa ihmisyydestä kohti jumaluutta! Mikään ruumiiton ja vietitön enkeliolento ei kykenisi neuvomaan meitä siinä, miten meidän tulisi asennoitua omiin vietteihimme, vaistoihimme ja rajoittuneisuuteemme, jotka vaivaavat meitä ihmisinä ja saavat meidät tuottamaan monenlaista vahinkoa toisille. Jeesus muovaa meille jumalallisen luonnon pyrkimykset ja ajatukset ihmiselle sopivaan käsitettävään muotoon ja kutsuu meitä Raamatussa opetuslapsikseen niiden kahdentoista jatkeeksi elämään samaa elämää, kuin he elävät. Ainakin asenteen tasolla ja suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Ihminen oppii kunnolla vain ihmiseltä ja jäljittelemällä kuin lapsi vanhempiaan. Siihen tarvitaan opettajaksi ihminen, eikä kirjallinen opastus jäisi tulkkiutumatta oman mielikuvituksen vääristävän vaikutuksen läpi. Ihmistä kaikessa tylsyydessään meidän on helpompi ymmärtää oikein, kuin jotakin lakikoodistoa, jota tulkitsisimme kuitenkin ihan väärin päin omien intohimojen toteuttamisen hyväksi. Siksi Jeesus on ihmisenä niin tärkeä, kuten myös Jumalana Jumalasta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mitä tehdä, kun minusta tuntuu, etten näe syntiä elämässäni. 
Olen yrittänyt tarkastella elämääni ja itseäni, ja minusta vain tuntuu, etten tee kauheasti mitään väärin. Tiedän tämän olevan Raamatun mukaan valetta. Kaikki olemme syntisiä. 
Onko Jumala paaduttanut sydämmeni?

Vastaus:
Nimimerkille Sirkku J
Mielenkiintoinen tilanne! Minä uskoisin, että et ole paaduttanut sydäntäsi, vaan elät ihan oikeasti kunnolla. Synti ihmisessä ei tarkoita vain tekoja, joita kutsutaan synniksi, vaan sitä taipumusta, joka tekee meidät alttiiksi lipeämään harhapoluille ja saa meidät sotkemaan toisten asioita ja omia asioita, jopa itse sitä huomaamatta. Tämä on vaiva, jota Jumala parantaa meistä uskon avulla ja johon liittyen Jeesus on sovittanut meidän syntimme, jotta me saamme rauhan kasvaa kuntoon kaiken taustalla vaikuttavasta perusongelmasta perisynnistä, joka on siis taipumus livetä siitä, mikä on hyvää ja oikein. Kerran kun synti jää meistä kokonaan pois ja me olemme taas ehjiä, loppuu kuolevaisuuden aika ja me muutumme uuteen, tulevaan olomuotoon ja alamme astua ylös taivaaseen fyysisen kuoleman sijaan, ruumiin löydettyä tähän riittävän puhtaan olomuodon. Tätä kohti ihmiskunta on tällä kaikella pyrkimässä ajan edetessä ja se on hyvä mittari sille, missä me itse kukin oikein menemme tässä suhteessa. Kaikki etenee ajan edetessä ja maailman muuttuessa.
On hienoa, että jaksat tutkia itseäsi, puntaroida ja ihmetellä. Se on oikea tie kohti ikuista elämää ja lopullista muutosta Jeesuksen opetuslapseudessa eläessä. Jumala on varmaan läsnä sinun elämässäsi!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Ei lupaa julkaisuun.

Vastaus:
Nimimerkille Pienoisessa pulassa
Kyllä sinä minusta voit hyvin ottaa väärintekijöiltä apua vastaan. Mutta jos voit joskus olla apuna jollekin, jolle he tekevät vääryyttä, voit olla apuna ilman, että jokin kiitollisuuden velka saadusta avusta painaa mieltäsi. Olennaisinta olisi, että pahuudesta saisi tehtyä lopun. Muutenhan annat sen vain jatkua edes yrittämättä puutua asiaan. Ota siis apu vastaan ja ole itse apuna pahan pysäyttämisessä heti kun se vain on mahdollista – ihan häikäilemättä ja rohkeasti. Näin et osallistu mihinkään mikä olisi jotenkin pahasta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Voinko vielä pelastua, kun olen uskoontulon jälkeen tehnyt syntiä? Esim. puhunut epäkunnioittavasti vanhemmalleni. Näen, että kun olen ymmärtänyt uskoontulon jälkeen paremmin, mikä on oikeasti syntiä, enkä ole pystynyt (väsyneenä) kohdella lähimmäistäni niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan, niin se on pahempi synti kuin jos olisin tehnyt sen ennen kuin ymmärsin sen tuhoisan vaikutuksen paremmin-se vie kauemmas Jumalasta. Ja silti olen jatkanut synnin tekemistä! Tai esim. ajatellut ilkeästi toisesta ihmisestä.

Vastaus:
Nimimerkille Syntinen
Kyllä varmasti voit vielä pelastua. Se, että asia mietityttää sinua, viittaa vahvasti siihen, että jokin prosessi on meneillään sinun sisälläsi. Ihminen, joka on liian paatunut pelastumaan, ei jaksa miettiä moisia asioita. Sinun pitää vain oppia luottaman Jeesuksen hankkimaan anteeksiantamukseen ja mahdollisuuteen aloittaa kaikki alusta uudelleen. Jeesus opettaa mikä on oikein ja hyvää ja Pyhä Henki muistuttelee asiasta ihmisessä läsnä olevana vaikuttajana. Ei Jumala ole kenestäkään sen kauempana, ellei häntä itse pois työnnä. Luota vain häneen.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Miksi Jumala loi ihmiselle seksualisuuden ja miksi sen seurauksena raiskataan, alistetaan ja tapetaan naisia jne. Arvaan et vastaan sen olevan jonku paholaisen työtä mut ois kai voinu jumalanki ymmärtävän sen seuraukset?

Vastaus:
Nimimerkille Minä vaan
Ajankohtainen kysymys! Jumala on luonut seksuaalisuuden, että ihminen osaisi omasta tahdostaan hankkia jälkeläisiä ja lisääntyä. Muuten elämä loppuisi liian lyhyeen, emmekä me tavoittaisi meille tarkoitettua lopullista olomuotoa, kun elämä loppuisi ihan kokonaan kesken kehittymistä lopulliseen olomuotoonsa. Lapsista on vanhemmille monenlaisia huolia ja vaivoja, mikä jarruttaa ihmisten intoa hankkia lapsia, etenkin kun nykyään kehittyneet ehkäisyvälineet mahdollistavat seksin harrastamisen ilman, että siitä syntyy lapsia. Voi olla, että seksin irtaantuminen siitä, mihin se on alun perin luotu ja tarkoitettu tuottaa kaikenlaisia kieroutuneita toimintatapoja, pahimpana varmaankin on juuri raiskaus ja sitten vielä uhrin tappaminen, mikä on aivan käänteistä sille, mihin tämä on alun perin tarkoitettu: perheen perustamiseen ja rakkauden osoittamiseen ja sen lietsontaan puolisoiden välillä. Kun lapset jäävät pois, menettävät ihmisen vanhemmuuden ilot ja sen tuoman koulaantumisen vastuun kantamiseen jostakusta, joka on itsestä riippuvainen: ja muistuttaa Jumalan suhdetta luotuun todellisuuteen.  Ihmisen pitäisi olla Jumalan kuva ja kaltainen!
Ylipäänsä Jumala on luonut kaiken hyväksi ja kaikki on hyvää oikeassa käytössä. Ihminen vain käyttää särkyneisyyttään kaikkea helposti ihan väärin päin. Siksi seksuaalisuus voi tuottaa monenlaista nyrjähtänyttä ilmiötä ja paljon tuhoa, kuten myös ihan hyväksi tarkoitetut lääkeaineet, joita voidaan käyttää väärin huumausaineina, jotka romuttavat ihmisen ja tekevät tästä kaiken edestään tuhoavan ihmisraunion. Monet lääkeaineet esiintyvät myös luonnossa ja nykylääketiede on osannut tiivistää niiden vaikuttavia ainesosia nykylääkkeiksi ja siten tehostaa niiden vaikutuksia. 
Alun perin ihminen rakasti Jumalaa, eli rakkautta yli kaiken ja käytti kaikkea hyvää tämän pyrkimyksiä edistääkseen kaikessa ja nautti siitä, saattoi jopa suorastaan humaltua siitä. Kun ihminen rikkoutui ja joutui eroon Jumalasta, tämä menetti luontaisen rakkauden kohteensa ja alkoi tämän myötä palvomaan itseään ja etsii nyt nautintoa kaikesta itse keksityillä tavoilla, mikä tuottaa kaikenlaisia kieroutuneita ratkaisuja ja tuhoa ja surua ihmisille ja koko maailmalle. Tarve kokea jotakin suurta, tai humaltumisen tapaista on silti säilynyt ja ihminen etsii siksi sen suuntaisia elämyksiä ja kokemuksia omilla tavoillaan ja usein ikävin seurauksin. Jumala pyrkii korjaamaan armollaan tätä nyrjähdystä meissä, että me alkaisimme aistimaan ja kokemaan todellisuutta jälleen oikealla tavalla ja eläisimme sen myötä niin kuin ihmisen alun perinkin piti elää. Elämä on paras huume!
Naisten ja lasten raiskaaminen ja kaltoin kohtelu liittyy siis paljon laajempaan ongelmaan, joka pitäisi saada ratkaistua pois, jotta maailmasta tulisi hyvä ja rauhallinen paikka, jollaiseksi se on alun perinkin tarkoitettu. Tärkeää on torjua näitä vastenmielisiä,  tuhoavia ilmiöitä, kuten raiskaukset ja väkivalta ovat, mutta samalla pitäisi päästä korjaamaan niitä perimmäisiä vaikuttavia ongelmia, jotka aiheuttavat näitä pelkästään pahoja ilmiöitä, jotka liittyvät ihmisyyden arvostuksien nyrjähtämiseen ihan nurin päin. Elämän tulevaisuus on koko ajan enemmän siitä kiinni. Jos voimme todella joskus ratkaista tämän perusongelman kunnolla, kääntyy kaikki sen jälkeen paremmin perin ja ihminen ja maailma saa sen kaikkein omimman luonteensa ja olomuotonsa. Jumala kutsuu meitä työparikseen ratkomaan tätä ongelmaa pois maailmasta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Voiko ihminen tietää varmasti olevansa kaidalla tiellä? Ja menossa sisään ahtaasta portista?

Vastaus:
Nimimerkille Jose
Ihmisellä voi olla jonkinlainen omantunnon rauha ja uskonvarmuus omasta pelastumisesta. Tästä huolimatta on olemassa aina pieni vaara, että se onkin itsetuotettu tilanne, eikä perustu Jumalan työhön ihmisessä. Silloin ihmisellä on suurempi vaara unohtua erilaisten maallisten asioiden vietäväksi itse huomaamattaan, eläessään omassa uskonvarmuudessaan. Ihminen on silloin lipsahtanut itse huomaamattaan pois kaidalta tieltä ja voi pönkittää tätä vielä sillä, että tekee hyviä tekoja, ollakseen varmasti riittävän hyvä. Siksi meitä kehotetaan aina kirkkovuoden lopuilla Valvomisen sunnuntaina valvomaan ja tutkistelemaan välillä itseä, etteivät tämän maailman kiusaukset saisi imaistua ihmistä mukaansa, niin, että tuleva muutos ja elämän perusasiat pääsevät kokonaan unohtumaan. Me emme saisi pudota irti elämästä, eikä sen kasvattavasta vaikutuksesta tulevaisuus huomioiden. Jeesuksen opetusten muistaminen auttaa pysymään kiinni oikein elämässä, sekä syntien anteeksiantamukseen turvaaminen.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
2. Moos. 34:7 sanotaan, että Herra antaa anteeksi synnit ja rikkomukset, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Mitä tämä tarkoittaa meille, joudummeko silti helvettiin vaikka saamme anteeksi?

Vastaus:
Nimimerkille Kysyjä
Tämä Raamatunkohta liittyy tilanteeseen, missä Mooses saa kansalle laintaulut. Jumala uhkaa rankaista syyllisiä monessakin polvessa samalla, kun hän antaa anteeksi tuhansille. Ajatus ehkä on se, että Jumala ei pakota koko kansaa kärsimään vain joidenkin yksittäisten ihmisten pahojen tekojen tähden, vaan hän antaa anteeksi tuhansille, mutta panee rikkojat kuitenkin vastuuseen. Tässä ajatuksen painopiste tuntuisi siirtyvän kokonaisten kansojen ja ihmisjoukkojen tuomitsemisesta yksittäisten ihmisten tuomitsemiseen. Niin, että joidenkin yksilöiden rikokset eivät tuomitsisikaan enää kokonaisia sukukuntia ja kansoja tuhoon, vaan ainoastaan rikkojat itsensä. Näin voi perustella tietynlaisen järjestyksenpidon ja rangaistukset kansan elossa pitämiseksi lainrikkojille. Jeesuksen seuraajille syntien anteeksiantaminen uskon tähden Jeesukseen on tälle vaihtoehtoinen menetelmä. Se, joka uskoo Kristukseen saa synnit anteeksi, ja se joka ei usko, ei saa syntejään anteeksi, vaan seuraamukset rikkeistä seuraavat piruparkoja  sukupolvien ajan. Jeesuksesta alkaa siis uusi maailmankausi ihmisten ja Jumalan keskinäisissä suhteissa, mikä tuo anteeksiantamuksen Vapahtajan työn tuloksena ihmisille. Tämä liittyy samalla tavoin Helvettiin joutumiseenkin. Meille kaikki on siis ukosta kiinni! 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Kun Jeesus tulee takaisin maan päälle ja alkaa Tuhatvuotinen valtakunta, niin miten käy silloin maan päällä elävien ihmisten? Tarkoitan sitä, että joutuvatko he kokemaan fyysisen kuoleman kuten mekin, vaikka Jeesus on täällä?

Vastaus:
Nimimerkille Pohdiskelija
Kun Johanneksen ilmestyksen 20:ssä luvussa lohikäärme karkotetaan maan päältä ja tuhatvuotinen valtakunta alkaa, heräävät kaikki uskonsa tähden tapetut ja ne, jotka eivät ole ottaneet itseensä pedon merkkiä eloon ja hallitsevat maailmaa Kristuksen kanssa. Muut pysyvät kuolleina, kunnes tuhat vuotta on kulunut. Sitten he heräävät eloon vähäksi aikaa, kunnes paholainen tuomitaan lopullisesti ja muista ne, joiden nimet eivät löydy elämän kirjasta. 
Tämän enempää on vaikea asiasta sanoa mitään varmaa. Periaatteessa voisi jopa tapahtua niin, että pelastuvat eivät enää kuolisikaan Jeesuksen tullessa takaisin, vaan ainoastaan siihen toiseen joukkoon kuuluvat. Toisaalta vaikka Jeesukseen uskovat kuolisivatkin vielä, heidän kuolemansa on eri asia ihmisille kuin vaikka nyt, koska Jeesuksen läsnäolo todistaa heille kuoleman vallan murtuneen ja kuoleman merkitys jäisi aika erilaiseksi, kuin se on meille vielä nyt. Siinähän olisi nähtävillä myöskin ne ihmiset, jotka heräävät kuolleista eloon pyhäksi papistoksi Jeesuksen palatessa takaisin hallitsemaan maailmaa hänen kanssaan, mikä vakuuttaisi kaikkein epäilevimpiäkin siitä, että kuoleman valta on pian kokonaan ohi. 
Tätä on muuten tulkittu myös niin, että me juuri nyt, kirkon aikana elämme tätä tuhat vuotista aikaa, jona paholainen on sidottu pois maailmasta, eikä pääse vaikuttamaan täydellä voimallaan. Kristus johtaa kirkon kautta tätä maailmaa taivaasta käsin ja tekee työtään kansojen keskellä kristikunnan vaikutuksen kautta. Jos asia nähdään näin, me joudumme huomaamaan olevamme vielä kuolevaisia tänä aikakautena, vaikka Kristus onkin maailman hallitsijana läsnä. Mutta olemmehan me matkalla kohti uutta olomuotoa kaiken aikaa. Ja Raamattu, Jumalan Sana on pidäkkeettömästi tukemassa ja ohjaamassa meitä matkalla kohti lopullista muodonmuutosta.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mistä tietää, että mikä on Jumalan tahto omaan elämään? Tai että, mitä Jumala haluaa ,että teen nyt? Miten tehdä kaikki Kristukselle kunniaksi?

Vastaus:
Nimimerkille Hanna
Jumala on kasvattamassa meitä lapsinaan kohti aikuisuutta, jonka Jeesuskin saavutti. Olemme matkalla kohti ylösnousemusta ja taivaaseen astumista ajan edetessä ja maailman muuttuessa. Kaikki mikä edistää tätä kehitystä on sitä, mitä Jumala tahtoo. Siis kaikki, mikä muovaa sinua joltakin osin entistä kehittyneempään olomuotoon ja antaa uusia valmiuksia tehdä maailmasta vähän parempi paikka elää. Kun elät asenteella, jota Jeesus opettaa, edistät sillä myös muiden keskuudessa hänen opettamaansa, vaikka et sanoisi asiasta kenellekään sanaakaan. Silloin voit elää Kristukselle kunniaksi Jumalan lapsen elämää, joka kurottelee ylöspäin ja eteenpäin kohti uusia olemisen muotoja ja lopullista täydellisyyttä. Jumala tulee siinä omalla tavallaan näkyväksi sinun myötäsi. Myös sinulle itsellesi. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Minua ahdistaa koko ajan, että en pelastu, kun en tee tarpeeksi. Ja kun luen Raamattua, se tuntuu tukevan sitä. 
Yritän luottaa siihen, että minun ei tarvitse tehdä mitään pelastuakseni, mutta Raamattu puhuu minusta toisin. 
Yrittääkö paholainen saada meistä lakihenkisiä? 
Mitä hyötyä siitä on hänelle, eikö se olisi enemmän Jumala, joka haluaa, että teemme Hänen lakinsa mukaisesti?

Vastaus:
Nimimerkille Hihe
Olet ihan terveessä kehityksessä kohti pelastusta. Ahdistuksesi on lain aikaansaamaa ja perustuu siihen, että joudut ymmärtämään, minkälainen ihmisen pitäisi olla ja missä itse menet. Tämä vaikuttava laki ei ole pelkästään Raamatussa olevaa, vaan se elää myös sinussa ja ohjaa sinun mielitekojasi ja toimiasi.
Paholainen haluaa tehdä meistä lakihenkisiä ja lakia palvovia, jotta meidät saisi ylpeilemään omalla hyvällä lain noudattamisella ja samalla näkemään heikommat lähimmäiset itseä huonompina ihmisinä. Oma ylemmyyden tunne ja itsekorottaminen ovat synnin ilmenemismuotoja ihmisessä ja saavat ihmisen jopa ihan sekoamaan. Siksi Jumalan sana kääntää meidät näkemään sen, missä me voisimme olla vielä parempia ja hakemaan tukea heikkouteemme Hyvältä paimenelta, ettemme unohtaisi kuka on kaiken arvostuksen ja korottamisen todellinen kohde. Niin meidän kasvumme ja kehityksemme ei ala kiertämään kehää ja taantumaan, vaan etenee kohti lopullista ja täyttä täydellisyyttä, kun osaamme panna luottamuksen taivaalliseen isään ja meidät sovittaneeseen opettajaan ja Vapahtajaan, kun laki on ensin näyttänyt, että missä ihminen oikeasti juuri nyt on. Sitten alkaa kasvaminen Kristuksen pienenä sisarena ja veljenä taivaallisen isän hellästi ohjatessa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Miten kapea tie/portti tulee käsittää, jos kerran pelastus ei riipu meidän teoistamme, miten pääsemme sille tielle?

Vastaus:
Nimimerkille Yri
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Meidän täytyy kulkea hänen perässään hänen opetuslapsinaan tässä elämässä. Opetuslapseus ajatuksena liittyy ajatukseen oppipojista ja kisälleistä mestarin opissa. Opetus menee, kuten isältä pojalle ja on enemmän kasvamista opittavaan asiaan, kuin koulumaista, tiedollista oppimista. Elämää voi verrata polkuun, joka vie asioista seuraaviin sen mukaan, mitä ihminen pitää tärkeänä elämässään ja mikä ohjaa ratkaisuja ja valintoja erilaisissa vastaan tulevissa tilanteissa. Tällainen polku johtaa johonkin olomuotoon oman itsen muuttuessa kasvun myötä. Uskon ohjatessa elämäämme, me kasvamme Kristuksen olomuotoa kohti ja löydämme tästä portin iankaikkiseen elämään. Siinä eivät teot paljoa vaikuta, vaan se oma olemisen tapa, joka niitä toimia ihmisessä tuottaa ja elämän edetessä jalostuu ja vahvistuu. Mitään ei saa olla liikaa, tai liian vähää, että osut tikkataulun keskelle. Elämässä on tärkeämpi saada asioita pantua paikoilleen, kuin ali, tai yli sen, mikä on oikeasti tarpeen ja riittää.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mistä tiedän, ovatko asiat minun ja Jumalan välillä ok? Mistä tiedän pelastuvani?

Vastaus:
Nimimerkille S
Yksinkertainen vastaus kysymykseesi on, että jos uskot, että Jeesus on Herra ja Vapahtaja, Jumalan Poika, jonka sovitustyön tähden voit saada syntisi anteeksi, olet pelastuksen piirissä. Vähän vaikeammin tutkittuna, voit tarkastella itseäsi ja pohtia, että arvostatko Jeesuksen opettamia asioita lainkaan? Oletko lainkaan hänen oppilaanaan elävä ihminen? Jumala on läsnä kaikkialla ja näkyy ja tuntuu tämän kautta uskovissa. Jos edes arvostat Jeesuksen opetuksia ja esimerkkiä, olet kasvamassa enemmän tai vähemmän hänen suuntaansa, vaikka et vielä olisikaan likimainkaan täydellinen. Kaikki tulee kyllä valmiiksi aikanaan. Tämän enempää ei ihminen voi tietää omasta pelastuksestaan, vaan se on Jumalan käsissä. Meitä kehotetaan valvomaan ja muistamaan, että Jeesus tulee vielä takaisin jonakin hetkenä hakeakseen omansa taivaaseen ikuiseen elämään. Emme saisi unohtua tämän maailman kotkotuksiin ja unohtaa sitä, mikä on kaikkein tärkeintä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mitä tehdä, kun ei halua luopua synnistään? 
Sorrun uudelleen ja uudelleen seksuaaliseen syntiin, ja tiedän, että se on väärin. Ja haluaisin totella Jumalaa, mutta huomaan, että en halua luopua synnistäni. En tunne sitä kohtaan sellaista vihaa, kuin Jumala tuntee. 
Jos en enää pidä syntiäni pahana, olenko matkalla kadotukseen? Mikä neuvoksi?
Vastaus:
Nimimerkille Ho

Tässä tapauksessa, jokin vie tahtoasi niin paljon, että et enää tahdo muuta. Se omistaa sinut.  Jos et toteuta seksuaalista toimintaasi niin, että se tuottaa vahinkoa toisille ihmisille, et ole ihan pahimmassa jamassa. Jos taas toimit jotenkin niin, että samalla vahingoitat muita ihmisiä, olet paljon huonommilla teillä. Jotkin seksuaaliset toimet voivat rikkoa toisten perheitä ja pilata elämiä. Joskus jopa ihmisiä on tapettu sellaisen myötä. Tämä on sellaista ihmisen elämän aluetta, joka on hyvin moninainen. Tärkeintä olisi, että et tuota vahinkoa toisille. Sitten kaikki muu on jo paljon pienempi paha. Jopa miltei merkityksetöntä kaikkein pahimpiin vaihtoehtoihin nähden. Rukoilen sinulle sydämen viisautta etsiessäsi elämälle hyvää suuntaa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Haluaisin kysyä, mitä mieltä olet siitä, miten tällä sivulla kiteytetään pelastus. 
https://hyviauutisia.net/pelastuminen/usko-teot-ja-pelastusvarmuus/

Vastaus:
Nimimerkille Ss
Minusta tässä eritellään asioita vähän turhan pitkälle. Tulee paljon pikku tilpehööriä ja jotka menevät helposti vähän sekaisin. Laajemmin katsoen voisi sanoa, että ihminen pelastuu armosta, heräämällä uskoon ja uskossa on taas läsnä itse Jumala, joka alkaa toteuttaa omia pyrkimyksiään ja tekojaan ihmisessä ja tämän kautta ilman, että ihminen itse tekee asialle mitään. Silloin kun ihminen alkaa itse yrittää tehdä tekoja itsestään lähtien hän lankeaa syntiin, koska toimii kaikessa luonnostaan ihan väärin päin. Jopa katumus lankeemuksen jälkeen on Jumalan äänen vaikutusta ihmisessä, joka muuten jäisi kokonaan pois, tai perustuisi vastuun pakoiluun rikkomuksesta, eikä huonon aikaansaamuksen pahoitteluun ja mahdollisien ongelmien koitumiseen toisille. Usko siis tekee teot, jotka tapahtuvat ja uskossa meissä läsnä oleva Kristus, eikä ihminen itse. Tämä tekee asiaan ihan pienen eron.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mistä tiedän onko minussa Kristuksen Henki? 
Kirje roomalaisille 8:9 FB92 [9]. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.

Vastaus:
Nimimerkille SiiriH
Kun sinussa on Kristuksen henki läsnä, arvostat sinä Kristuksen opettamia asioita ja yrität vaistomaisesti elää Kristuksen elämällä tavalla. Tämä johtuu siitä, että Kristuksen hengen vaikutuksesta Kristuksen elämä on sinussa läsnä kamppailemassa syntiä vastaan ja korjaamassa sen tuottamaa rikkinäisyyttä. Rikkinäisyys taas saa sinut välillä intoutumaan sellaisista asioista, että suistut irti Kristuksen elämästä ja lankeat syntiin. Tämän Kristus tahtoo antaa sinulle anteeksi uskosi tähden ja jatkaa sinun elämäsi ohjaamista Jumalan valtakuntaa kohti. Tämä näkyy pidemmällä ajalla enemmän, tai vähemmän Kristuksen kaltaisuuteen kasvamisena.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Nyt tässä lähiaikoina paljon ollut uskon hiipumista. En kuitenkaan haluaisi luopua uskosta. Miten saisin vahvistettua uskoani Jumalaan?

Vastaus:
Nimimerkille M
Ihmisen elämä on ylämäkiä ja alamäkiä ja samaa elämää on myös uskonelämä. Tässä meidän on vain unohdettava koko ongelma-asia ja annettava Jumalan hoitoon koko elämämme ja siinä mukana myös uskon elämä. Ei kukaan voi hakea itseensä tällaisia ominaisuuksia, vaan Jumala jakaa sitä omalla tavallaan omia teitään. Usko on Jumalan hyvyyden ja huolenpidon muoto, joka vaikuttaa ihmiseen. Jos kuitenkin haluat tehdä jotakin itse asialle tästä riippumatta voit aina rukoilla häntä, lukea Raamattua ja tutkia elämää sen antamalla tuella: antaa Kristuksen elää sinussa ja ruumiillistua sinun elämäsi kautta, tukien ja ohjaten sinua elämässäsi ja vieden sitä omalla tavallaan eteenpäin. Tähän voi hyvin liittyä suuria tuntemuksia, mutta varmasti ihmiselämässä voi tulla myös kylmiä kausia. Ihminen on omansa lainen vajavainen ja särkynyt tallaaja, jota Jumala kaiken aikaa korjaa läsnä olevana. Martti Luther muuten osuvasti toteaa kirjassaan Sidottu Ratkaisuvalta , että täysin uskoton ihminen on siitä hyvässä tilassa, että hän on kaikkein lähimpänä aivan todellista kääntymystä: ihan eri tavalla, kuin ne, jotka ovat jotenkin vajaasti, tai vinosti uskossa tajuamatta omaa tilaansa. Joten sinun etsintäsi voisi olla hyvin oikein voimakkaan ymmärrystä etsivän uskon tulosta ja oletkin ehkä vain tottunut ja turtunut oman sielusi hyvään tilaan? Sitten kaipaat ennemminkin juhlimista ja mukaansa tempaavia harrastuksia, että Kristus saisi pitää sinusta oikein perin pohjin huolta ja antaa ehkä jopa jonkin kepposen anteeksi?! 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mikä neuvoksi, kun jatkuvasti minä koen turvattomuuden tunnetta? Päivittäiset uutiset ahdistaa kauheasti (tulee vain jatkuvasti ikäviä uutisia), ja tuntee voimattomuutta kun mihinkään et pysty vaikuttamaan. Yksinasuvana varsinkin on turvaton olo, kun joutuu olla kaikessa yksin vastuussa. Olisi helpompi työllistyäkin, jos olisi kumppani ja avioliitosta tuleva yhteiselämän turva. Mutta ei ole sitä, eikä riittävästi ystäviä, jotka asuu lähellä. Elämäntilanteet on kuljettaneet ystäviä eri puolelle Suomea. Minun oma elämäntilanne on kuin risainen talo. Pahinta on kuitenkin epävarma tulevaisuus/ei tulevaisuuden toivoa juuri ole. 
Huonosti menee suomalaisilla ja Suomella. Voiko johtua siitä, että siunaus vähenee maalta, koska ihmiset eivät enää turvaudu Jumalaan? Tosin täytyy myöntää, että ei pysty itsekkään aina luottaa Jumalan huolenpitoon. Haluaisin neuvoja tähän, että miten pärjätä oman olon kanssa, ja että pystyisi rukouksen mielellä olla… että vaikka maailman tuntuu romahtavan päälle, niin olisi turva Jumalassa.
Yritän ajatella kuin tämän laulun sanoin:
”Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.
Herra seurakunnassansa
aina hoitaa lapsiansa.
Armonsa hän heille antaa,
käsillänsä heitä kantaa.
Milloin murheet heitä kohtaa,
niiden alla Herra johtaa,
ilon, lohdun antaa heille,
uuden voiman uupuneille.
Käyköön myöten taikka vastaan,
eipä Isä hylkää lastaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet päiviemme.

Vastaus:
Nimimerkille Karolaina
Siinäpä meille pohdittavaa!
Elämä on asia, joka on oikeasti epävarmuuksista tehty. Tämä totuus on jo päässyt unohtumaan, kun me olemme eläneet niin ylettömän hyviä aikoja ja yhteiskunnallinen huolenpito ihmisistä on vain tehostunut kaiken aikaa. Ehkä kansa on tästä syystä päässyt unohtamaan Jumalan ja tämän huolenpidon: meidän elämämme turvan kaiken epävarmuuden keskellä. Me kristityt saamme luottaa siihen, että mitä ikinä maailmassa tapahtuukaan, Jumala vie tätä todellisuutta tahtomaansa määränpäätä kohti ja siihen liittyy ihmisen toivo ikuisesta elämästä ja olomuodon muutoksesta siihen liittyvään olomuotoon. Elämä on koulu, tai punttisali, jossa me joudumme ja saamme kasvaa Jumalan lapseudessa kohti tulevaa olomuotoa, mikä voi olla toisinaan raskasta ja vaikeaa. Tämä ajatus on tuonut minun elämässäni lohtua joskus, kun kaikki on tuntunut vain vaikealta.
Ehkä sinun toiveesi ja tavoitteesi lähenevät ja tulevat saavutettaviksi, kun olet tarpeeksi kasvanut Jumalan kasvojen edessä häntä kuunnellen? Ehkä jo piankin? Tai ehkä hän kutsuu sinut vielä johonkin tehtävään elämässä, kun olet valmis? Johonkin, mitä et osaa vielä itse odottaa ollenkaan? Tämän huomioiva elämä on rukousta sinällään ja toteuttaa teoilla sitä puhuttelua, jota Jumala meille osoittaa. Se voisi ohjata sinua elämässäsi sellaisille raiteille, että pääsisit toteuttamaan elämäsi tarkoituksen ja voisit saada vastauksen kaipuuseesi. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Miten tavallinen ihminen voi edistää Jumalan valtakunnan työtä? Kai ainakin pysymällä uskossaan ja kirkon jäsenyydessä. Mitä muuta voisi olla?

Vastaus:
Nimimerkille Masina
Tavallinen ihminen voi edistää Jumalan valtakunnan työtä elämällä Jeesuksen opetuslapsena tässä maailmassa. Se on Jumalan lapseudessa elämistä ja siitä kasvamista eteenpäin. Jeesus opettaa mikä on tärkeää ja elämä opettaa toteuttamaan niitä asioita ja joskus myös huomaamaan, että omat voimat ja sisu ei aina riitä siihen, mikä on oikein ja hyvää. Silloin saa turvautua Jeesuksen hankkimaan ristin sovitukseen. Kristillisen elämän tuoma rauha ja toivo ja luottamus vaikeissakin tilanteissa on parasta ja tehokkainta Jumalan valtakunnan edistämistä ihmisten keskellä. Parasta siinä on se, että sinun itsesi ei tarvitse tehdä asialle mitään, vaan Jumala johdattaa sinua ja antaa sinulle kaiken, mitä ikinä saatatkin tarvita. Joten riittää, että elät ja elät omalla tavallasi ja rennosti. Jos joku joskus tahtoo tietää tämän elämäsi salaisuuden, voit hyvin sanoa asiasta pari sanaa kysyville. He ovat varmasti sen tarpeessa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Raamatussa 33/38 Sananlaskujen kirjan 30 luku alussa on sanat:”Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala, olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn. Tätä kohtaa ei ollut heprean kielellä, ei myöskään katsomissani englannin ja ruotsin käännöksissä. Miksi se on tässä suomenkielisessä?

Vastaus:
Nimimerkille E. Lassila
Tähän asiaan paremmin perehtynyt työtoverini vastaa kysymykseesi näin: ”Sana ’väsynyt’ tai ’nääntynyt’ esiintyy alkutestissä, mutta sen yhteys ympärillä olevaan tekstiin on epäselvä. Teksti on ehkä turmeltunut, voi sisältää myöhempiä lisäyksiä, kieliopillisesti vaikea.”  
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mikä on Suomen luterilaisen kirkon kanta lainoihin, joista peritään korkoa? Ymmärtääkseni koron perintä voitontavoittelun tarkoituksessa on nähty koronkiskontana, joka on synti. Myös Luther mielestäni paheksui korkoja tässä merkityksessä koronkiskontana. 
Kuinka minun tulisi suhtautua tähän aiheeseen arkielämässäni? Opinto- ja asuntolaina vaikuttavat minuun henkilökohtaisesti, mutta sen lisäksi korot ovat perustellinen elementti myös makrotaloudessa. Voiko kunnon kristitty ottaa ja antaa korollista lainaa?

Vastaus:
Nimimerkille Huutava ääni korvessa
Martti Luther todella tuomitsi koron oton. Mutta me kristityt elämme oman maallisen yhteiskuntamme jäseninä ja joudumme toimimaan niillä pelisäännöillä, joilla talous toimii. Korolliset lainat tekevät sen, että lainarahaa on ylipäänsä saatavilla, eikä muunlaista lainamahdollisuutta ole. Joten jos joudut järjestämään elämääsi, eikä käteistä ole, et voi hoitaa asioitasi oikein muulla tavalla, joten olet silloin pakotettu toimimaan tietyllä tavalla. Ihminenhän kuolee ilman ruokaa, tai lämmintä asuntoa talvella ja koulutettuja tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseksi ja niin voi maksaa velatkin aikanaan. Lisäksi se et ole sinä, joka tässä tahtoo kyniä heikommaltaan korkoja ja tekee väärin, vaan tämän ylimääräisen rasituksen kohde, joka on pinteessä. Ei uhri ole rikkeeseen syyllinen, vaan tekijä!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:
Miksi Paavali käskee meitä tekemään peläten ja vapisten töitä, jotta lopulta pelastuisimme. Jos Jeesus on jo tehnyt kaiken, mitä nämä teot sitten ovat?

Vastaus:
Nimimerkille Sh
Paavali tarkoittaa tässä, että meissä vaikuttavana uskon pitäisi vaikuttaa sen, että me teemme hyviä asioita. Henki läsnä olevana meissä kasvattaa meitä siihen. Ihminen vain rikkinäisyyttään helposti unohtuu kaikkeen muuhun ja sitten tapahtuu lankeaminen, kuten jo synnittömänä alkutilassa. Siksi Paavali paimentaa ihmisiä ja muistuttelee ja teroittaa, että he eivät unohtuisi ulos siitä, mistä ovat päässeet jo sisälle. Kyse on kasvatuspuheesta, ei ihmisten pelastuksellisen tilan analyysistä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:
Miten rakastaa Jumalaa yli kaiken? 
Olen nähnyt paljon sisältyä uusilta kristityiltä, ja he ovat ihan ”tulessa” Jumalan puolesta. He saavat uskon vaikuttamaan todella helpolta. 
Minun on vaikea luopua mistään, tai päästää irti omista itsekkäistä tavoistani. Tulee vain sellainen olo, etten rakasta Jumalaa ollenkaan. 
Miten siis voisin rakastaa Jumalaa yli kaiken? 
Kelpaanko minä Jumalalle, vaikka olen näin rikki ja kesken, etten edes aina halua muuttua.

Vastaus:
Nimimerkille Siiri
Lyhyesti vastaten: Niin kauan kuin kyselet ja etsit, olet matkalla. Ja tämä matka vie eteen päin. Ihminen, joka ei enää liiku eteenpäin kohti Jumalaa, ei enää kysele, eikä etsi. Hän tuottaa itse oman totuutensa, eikä sitä siksi tarvitse löytää mistään. Jos ajattelee itse olevansa mitta, ei tarvitse itsen mittaamiseksi enää muuta mittaa. Jatka vain kasvuasi, niin aikanaan saat siitä kauniin ja kantavan sadon, minkä varaan elämää voi rakentaa.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:
Voiko ihmisessä olla jotain ”ennustajankykyä”? Tai tuntuu, että olen itse herkistynyt yhden pelottavan asian jälkeen asioille. Olen jopa enneunia nähnyt, ja aavistanut epätodennäköisiä asioita. Ne on käyneet toteen. Monet pelot ovat käyneet toteen. Vaikka olisi pitänyt olla vain pelkotiloja, mutta asioita oikeasti tapahtui. Sitä on jotenkin herkistynyt nykyään erilaisille asioille. 
Ikävä kyllä en ole nähnyt ns kivoja ”enneunia”, tai aavistanut kivoja asioita tapahtuvaksi. Pitkään aikaan ei ole tapahtunut mitään kivaa, ja tuntuu että vain uhkakuvia näen.

Vastaus:
Nimimerkille Viktoria
Kyllähän intuitiosta on keskusteltu. Kyvystä aavistaa asioita ennakolta. Tällainen voisi olla oikeasti tajuttavalla tavalla mahdollista jos ajatellaan todellisuuden olevan rakenteellisesti looginen. Siinä tapauksessa ihminen voisi kyetä tarpeeksi tarkasti ja monipuolisesti todellisuutta hahmotettuaan tajuamaan asioita näkyvästä hetkestä eteen päin, miten asiat etenevät. Unissa me olemme sulkeneet tavallisen valvetodellisuuden tajuntamme ulkopuolelle ja mieli suuntautuu enemmän sisäänpäin. Tämä voisi ehkä olla tila, jossa intuitio voisi kyetä koostamaan tietoa normaalia tehokkaammin. Joskus ihmismieli kyllä myy meille ennustuksia, jotka ovat oikeasti jälkikäteen tapahtuneita havaintoja, jotka mieli kytkee muistikuvissa tapahtumia edeltäneeseen aikaan. Tämän erottaminen on tärkeää, jos aiot tutkia tätä kykyäsi lähempää. Mutta minä uskon kyllä, että ihmiselle on mahdollista nähdä tulevia etukäteen. Se, millä silmällä ja ajatuksella me katsomme todellisuutta, vaikuttaa siihen mitä ja miten me siitä näemme ja oivallamme ja jopa ilman tietoisesti tapahtuvaa analysoivaa prosessia, joka voi toteutua jotenkin tiedostamattoman puolella ja hypätä sieltä esille kun asia on hautunut tarpeeksi valmiiksi.
Jos sinä olet alkanut saamaan uhkaavaa tietoa, joka toteutuu myöhemmin, voit varmasti luottaa Jumalan huolenpitoon, joka siinä kaikessa selvästi näkyy taka-alalla. Tämä on asia, joka on hyvä muistaa jos joskus hätäännyt unessasi, tai jäät levottomaksi sen jälkeen.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Nykyään puhutaan paljon karmasta. Itsekkin olen alkanut käyttämään tuota sanaa. Jos tekee tai toiselle pahaa, niin paha voi jossain vaiheessa kolahtaa itselle. Olenko liian hakoteillä tuota karma-asiaa miettiessä? Saako kristitty ajatella silleen? Vai olisiko hyvä pudottaa sanavarastosta se karma-sana? Tai ajatus.

Vastaus:
Nimimerkille Eerika
Minusta sinä et ole ihan hakoteillä. Karmaan sisältyy ajatus, että ihminen saa itselle, sitä mitä itse tekee, tai on tehnyt toisille. Tämähän toteuttaa mukavasti kultaisen säännön, joka käskee tekemään toisille, niin kuin tahtoo itselle tehtävän. Raamatussakin sanotaan, että Jumala antaa meille anteeksi, kuten me anteeksi annamme muille ja Isä meidän-rukouksessa se on pyyntönä mukana. Kyllä karmasta varmaan voi puhua kuvailevassa mielessä, kuten sinä sitä käytät. Sillä voisi olla jopa yhtenevyyksiä Jumalan armon käsitteeseen klassisessa mielessä, kun ajatellaan armoa nimityksenä Jumalan ihmiselle osoittamalle kasvatukselle Kristuksen kaltaisuuteen, eli että elämä opettaa meitä uskon johdattamana kultaisen säännön mukaisesti, eli niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa. Mutta ei ole silti hyväksi sekoittaa asioita toisiinsa ihan täysin. Käsitteillä on omat kulttuuriset taustansa ja monenlaisia sivumerkityksiä, jotka voivat tarttua mukana muihin, vaikka itse ei asiaa niin tarkoittaisikaan. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Onko ok keskittyä itseensä? Esimerkiksi ahdistaa kokoajan maailman murheet. Joskus ajattelen, ettei ole minun ongelma. Koska en voi tehdä mitään, ja murehtiminen vaan kuluttaa energiaa. Turhauttaa, kun on vaan kokoajan enemmän ongelmia maailmassa. Eikä voi palata ajassa taaksepäin helpompiin aikoihin. 
Tarviiko Suomen kantaa koko maailman ongelmia hartioillaan?

Vastaus:
Nimimerkille Jasmiina
Ei siinä tilanteessa oikein mitään muutakaan voi tehdä. Unohtaa muu ja keskittyä siihen, mihin voi edes jotenkin vaikuttaa itse. Ainakin itseen! Ei silti kannata haaveilla menneistä helpommista ajoista: nehän juuri toivat meidät nykypäivän vaikeuksiin, eikä menneisyyteenkään voi juuttua, kun maailma menee kuitenkin eteenpäin. Parempi olisi kiinnittää ajatukset parempaan tulevaisuuteen. Ehkä niin selviäisi, että millainen se on. Sitten voisi alkaa aueta sekin, että miten sinne pääsee. 
Suomi on pieni maa maailman laidalla ja voi tuntua siltä, että muiden asiat eivät kuulu meille – hoitakoot itse! Mutta tosiasiassa se kaikki vaikuttaa meihin ennemmin, tai myöhemmin. Jos maailma suistuu suursotaan, on Suomi siinä mukana. Ja mitä pahempi sotku siitä tulee, sen enemmän se vaikuttaa meihin suoraan. Samoin jos sään lämpeneminen pakottaa etelän maista väestön liikkeelle, kun pelloilta ei saa enää ruokaa, eikä vesi riitä, alkavat ihmiset valua tänne pohjoiseen. Joudumme ratkomaan sen ongelman jotenkin perin viimeistään silloin ja kantamaan seurauksista vastuun myöhemmin. Kaikkea ei välttämättä tule riittämään kaikille, joten kriisi voi tulla olemaan hyvinkin suuri, sitten kun se tulee. Tästä syystä Suomen on ihan pakko kantaa jotakin vastuuta koko maailman asioista. Maailma on kuten laiva, jossa Suomi on yksi pienimmistä matkustajista. Jos laiva uppoaa, hukkuu myös Suomi. Jos sattuu onnettomuuksia, voi Suomi pienenä unohtua johonkin syrjään marginaaliin. Paitsi, jos on aktiivinen ja laajasti näkyvä toimija ongelmia ratkottaessa. Jo se tukee meitä ja tekee meistä näkyvämpiä suureen maailmaan. Ehkä jopa estää jonkin kriisin pahenemisen vieläkin pahemmaksi, jos ei kykene estämään sitä kokonaan. Mutta sotkuja tuntuu olevan ilmassa enemmän kuin riittävästi – taaskin rikotaan helle-ennätyksiä kauniissa Suomen maassa!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mitä mieltä olet true crime-sarjoista ja kirjoista? Toisaalta niissä on mielenkiintoista tietoa, ovat dokumentaarisia ja oppii ihmisen mielestä lisää. 
Mutta kriminaalien omat muistelmat ovat joskus itsekehua täynnä, ja ovat syyttömiä omasta mielestään. 
Joskus jos lukee paljon pahuudesta, ja ihmisellä on rankka tausta, niin alkaa ehkä liikaakin sympatisoida pahantekijää. Etenkin, jos se kostaa vääryyksiä. Ehkä tässä on oltava kuitenkin rajansa kaikella, ettei liikaa vietä aikaa mäiden asioiden äärellä.

Vastaus:
Nimimerkille Theodora
Ehkä näille on siinä mielessä jotakin käyttöä, että ihmiset ja myös poliisit, voivat perehtyä erilaisten rikosten tekotapoihin ja oppia niin kykenemään selvittelemään rötöksiä ja jopa ehkäisemään niitä. Ihmiset voisivat oppia varomaan hälyttäviä asioita ja rikokset voisivat jäädä tekemättä. Vaikka hyvää oppiahan nämä ovat myös aloitteleville kriminaaleille, joka saisi hyvin taas jäädä pois.
Rikollisten muistelmat voivat tuottaa kieltämättä ikävää rikollisuuden ihannoimista, mutta opettaa myöskin näkemään asioita kriminaalien logiikalla. Tämä taas voisi auttaa rikollisuuden suitsimisessa, antamalla välineitä kasvattaa nuoria pois päin siitä, mikä voisi muuten altistaa lipsumiseen huonoille teille. Tuntuu välillä siltä, että mitä enemmän on alettu puhua sääntöpohjaisesta järjestyksestä maailmalla ja yhteiskunnassa, sen enemmän siitä on tosi asiassa livetty irti. Oman käden oikeus ei kuitenkaan saisi saada lisää tilaa yhteiskunnassa. Ehkä True crime genreen pitäisi lisätä vielä entisestään tätä näkökulmaa ja ymmärrystä siitä , mihin huono kehitys asiassa voisi johtaa?
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Välillä iskee epäilyksiä. Välillä iskee myös tutuille epäilyksiä, niin nämä asiat mietityttää. 
Että miksi Jumala itse on tehnyt pelastumisen niin vaikeaksi? Hän on luonut ihmisen ja on kaikkivaltias. Olisi voinut helpoksi pelastuksen, jos olisi halunnut, mutta ei, kun lähinnä syyllistää ihmisiä. 
Monet kokee Jumalan syyllistävän ihmisiä. Mitä mieltä olet?

Vastaus:
Nimimerkille Daniel
Itse asiassa Jumala on tehnyt pelastuksen helpoksi. Ei ihmisen tarvitse kuin uskoa Jumalaan ja luottaa siihen, että on tullut sovitetuksi ristillä. Mitään suoranaisia tekoja ihmiseltä ei vaadita, vaan Jumala herättää ne ja antaa ne ihmiselle toimimalla itse ihmisessä: jopa sen uskon Jumalaan! Aika kasvattaa ja opettaa loput ja johdattaa muodonmuutokseen, kohti tulevaa, kun elämä ja sen tapahtumat tulevat ihmistä vastaan. Sotkua tulee vasta kun ihminen itse yrittää pelastaa itsensä ja alkaa toimia asian edistämiseksi. Eli et saa itse nähdä vaivaa tämän asian hyväksi, vaan Jumala itse tahtoo toimia siinä! Siinä koko ongelman vaikeus!
Ihminen on rikkinäinen olento, jota Jumala korjaa tässä ajassa ajan edetessä. Ehkä meidän on hyvä tajuta tilanteemme, jotta parantuminen helpottuisi. Silti tekemättä itse asialle mitään ja jättäytymällä pelkästään hyvän Jumalan hoitaviin käsiin. Luultavasti tämä asia tuntuu ihmisestä vaikealta, koska me olemme mestareita sotkemaan asioita ja tekemään pienistä helpoista asioista käsittämätöntä sotkua ja suoranaisia mahdottomuuksia, mikä johtaa sitten lisäongelmiin ja onnettomiin ratkaisuyrityksiin. Tätä Jumala on meistä korjaamassa, vaikka me helposti tietenkin vastustamme häntä siinä kynsin, hampain! Siitä kaikki vaikeus! Muuten pelastus olisikin jo hoidettu pieni helppo juttu.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Joudunko kadotukseen, jos kuolen syntisenä? Tai mieli turmeltuneena. Välillä pois poikkean polulta, etenkin vaikeina hetkinä on vaikeaa kilvoitella uskossa. 
Jos on lopen uupunut maalliseen elämään, eikä jaksa pohtia joka hetki uskonasioita, niin jos kuoleekin ennen kuin ehtii katua syntejä. 
Miten ihminen pelastuu, ja mitä jos luulee pelastuvansa, mutta ei pelastukkaan? Miten ihminen varmistaa sen?

Vastaus:
Nimimerkille Inkeri
Kaikki ihmiset kuolevat syntisinä ja mieli turmeltuneina! Kukaan ei mitä luultavimmin kykene saavuttamaan täyden puhtauden tilaa tässä ajassa. Siksi Jeesus Kristus on niiden tukena sovittajana, jotka hyväksyvät hänet omaksi Vapahtajakseen ja sovittajakseen: Jumalan Pojaksi, joka johdattaa meitä ikuiseen elämään ja opettaa meille sitä. Et voi millään tavoin teoillasi varmistaa omin avuin asemaasi Jumalan edessä. Voit vain luottaa hyvään Taivaan Isään, joka tahtoo taivaallisena vanhempanasi huolehtia sinusta yhtenä monista lapsistaan, joita hän kasvattaa aikuisuutta kohti tässä ajassa. Kasvattaessaan sinua, hän antaa sinulle uskon, jossa hän itse on läsnä ja ohjaa sinua elämässä eteenpäin niin, että kasvat Jumalan kuvana ja kaltaisena, vaikka välillä unohtaisitkin ihan kaiken ja jopa hairahtuisit syntiin. Niin synti ei saa viimeistä sanaa ihmisessä, vaan elämä ja Jumala. Ilman Jumalan työtä ihminen voi kasvaa vain vinoon ja kohti omaa tuhoaan, mihin Jumala tahtoo armossaan puuttua. Luultavasti sinun tarpeesi pohtia tätä asiaa on Jumalan kutsu Kristuksen opetuslapseuteen ja Jumalan lapseuteen. Vaikka välillä koko asia pääsisikin unohtumaan, on se kuitenkin koko ajan mukana jotenkin vaikuttavana elämässä.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mistä tietää, jos on ”kirottu”, tai ei välttämät kirjaimellisesti kirottu, mutta tuntuu kuin että jatkuvasti sielunvihollinen kuiskuttelisi olkapään takana. Pahoille tavoille tulee annettua lähes heti periksi, tuntuu ettei pysy hyvät tavat päivää pidempää elämässä. Pahoja tapoja ei välttämättä ole mitään tämän maailman mittapuulla olevia pahoja, mutta voisi sanoa että syntisiä juttuja. Tulee seurattua liikaa turhaa viihdettä ja netistä puhelimella selattua/luettua kaikkea turhanpäivästä ”sontaa”. Julkimot ei sinänsä kiinnosta, mutta tulee juoruja heistä luettua vaikka Seiskasta, tai juorupalstoilta. 
Jonkinlainen utelaisuus on aina ollut minussa. Mutta se on kyllä oikeastaan tosi turhanpäiväistä.

Vastaus:
Nimimerkille Viljami
Joudut potemaan ”kirouksesi” myötä koko ihmiskuntaa vaivaavaa ongelmaa. Sen nimi on perisynti. Tämä on rikkinäisyyttä, joka saa ihmisen toimimaan jotenkin vääristyneesti suhteessa siihen, miten ihmisen pitäisi elää ja olla. Ihminen on vinksahtanut olio, joka sotkee asioita ja tuottaa ongelmia ja myös joutuu kärsimään seurauksista, kun maailman asiat pyrkivät menemään ihan sekaisin. Paavali pohtii meitä vaivaavaa syntiä roomalaiskirjeen luvussa 7 jakeesta 7 eteenpäin. Meidän ruumiissamme vaikuttaa synnin voima, joka saa ihmisen tahtomaan asioita ihan väärin ja jopa sen vastaisesti, mitä tahtoisi tahtoa. Jeesuksen sovitus on tukena kaikille niille, jotka tahtovat ulos tästä tilanteesta ja Jumala Pyhänä Henkenä on kasvattamassa meitä sellaiseen olomuotoon ja olotilaan, joka meidän pitäisi saavuttaa. Siksi meillä on toivo tulevasta iankaikkisesta olomuodosta ja elämästä. Se, että sinulla on käsitys hyvästä ja pahasta ja siitä, miten asioiden pitäisi olla on merkki siitä, että olet elämässä muutoksen tilassa ja kehittymässä, mihin muuten liittyy kyllä terve uteliaisuus asioiden ymmärtämiseksi.  Älä vain ihan täysin hävitä tätä ajattelua ylläpitävää ominaisuutta. Sehän voi aikanaan vielä suuntautua niin, että pääset tekemään elämäsi suuret löydöt jostakin sen johdattamasta suunnasta, kun aika tulee siihen kypsäksi. 
Tervetuloa vain valoa etsivien syntisten kristikuntaan! Et ole ongelman kanssa mitenkään yksin.
Kysymykseen vasasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mitä tehdä, kun nykymaailma ahdistaa liikaa? Suorastaan masentaa. 
Haaveilen puolisosta, mutta tuntuu mahdottomalta sellaista löytää.
Lisäksi nykymaailman seksuaalisuus on jo liikaa minulle. En tiedä, että onko tässä maassa enää miestä, jolle kelpaa ns ”normaalit” asiat, eikä tarvi kaikkea tehdä. Nykyihmiset katsovat liikaa pornoa ja sen myötä syntyy kaikkea huonoa. Ja en tiedä, että malttaako ihmiset odottaa avioliittoon asti seksiä. 
Muuttuuko synnin käsite vuosikymmenten aikana, vai onko ihmisen turmelusta sallia asiat, jota ”kukaan ei nykypäivänä enää tee”? Esimerkiksi odota avioliittoon. Valitettavasti en ole itsekkään niin tehnyt, mutta haluaisin jatkossa yrittää. 
Monet nykyihmisten suhteetkin on jo liian seksuaalisia. Kuulemma ihmiset eivät odota yhtään, jos ei heti harrasta seksiä. Siksi en mene deittipalstoille. Liian seksuaaliskeskeisiä ovat nykyajan suhteet ja se ahdistaa suunnattomasti. En kasvanut tällaiseen, mutta tuntuu että joutuu joustaa asioista nykyajan takia. Nykyajan deittailu on sitä, että odotetaan nurkan takaa aina vain parempaa. Tai tapaillaan monta samaan aikaan. 
Miten selvitä nykyajan ahdistavista asioista? Kuinka olla kristitty nykymaailmassa?

Vastaus:
Nimimerkille Salome
Ymmärrän hyvin tilanteesi. Me elämme moniarvoistuvaa aikakautta. Voi olla, että me emme enää elä aikaa, jona asioita tehdään tarkoituksenmukaisuus syistä yhteiskunnan ja elämän ylläpitämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi. Ajattelu rakentuu ehkä enemmän elämyksille ja erilaisille fiktiivisille luomuksille, jotka vetävät ihmisiä irti arkitodellisuudesta, kuten usein esimerkiksi pornossa tapahtuu. Eivät ihmiset ihan yleensä elä niin, paitsi ehkä asian harrastajat juuri pornon tarjoamien virikkeiden myötä. Tavallaan arjen tilalle on ehkä tunkeutunut jonkinlainen biletyskulttuuri, jonka ilmiöt ovat syrjäyttämässä kaikkea kannattelevaa arkista todellisuutta. Tätä ajatellen voi ainakin lohduttautua sillä, että joskus bileet loppuvat ja sitten alkaa arki, kun elämän paino alkaa pakottaa yhteiskuntia ja ihmisiä sellaisille raiteille, että elämän ylläpitäminen on mahdollista ja siitä tulee jälleen ensisijainen pyrkimys kaiken muun yläpuolelle. Talouskaan ei kestä ihan kaikkea. Minä näen murehtimasi kehityksen kulttuurisen rappion merkkinä, jonka myötä kuolleisuus nykyään ylittää syntyvyyden, eli yhteiskunnat ovat ajautumassa konkurssiin perustavalla tavalla, jos meno ei muutu.
Minusta sinun on hyvä elää omana itsenäsi omalla tavallasi ja yrittää löytää itsen kaltaisia ihmisiä. Kyllä heitäkin on vielä olemassa. Mieluisat harrastukset voisivat viedä samanhenkisten ihmisten luo – jotenkin ne liittyvät ihmisen luonteeseen ja ajatustapoihin: se mikä on mielenkiintoista, tai kivaa ja antaa tilaisuuden ehkä kehittyä jotenkin vielä vähän eteenpäin. Ehkä voisit löytää jonkin ratkaisun ongelmaasi sillä tavalla. Samalla on mahdollista unohtaa nykymaailman apeat puolet, kun ajatukset voivat askaroida joissakin mukavammissa asioissa. Niin jaksaisi ehkä taas kestää tätä apean tuntuista todellisuutta, kun voi olla välillä lomalla sen piiristä ja saa levättyä siitä välillä. Olen aika vakuuttunut, että tilanne tulee vielä jossakin välissä muuttumaan, ei elämä voi jatkua muuten.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Onko pelastus todella vain uskolla? 
Jos kerran usko ilman tekoja on kuollut ja jos saatanakin uskoo.

Vastaus:
Nimimerkille Sirpa
Martti Luther muotoilee tämän usko asian toteamalla, että Kristus on läsnä itsessään uskossa. Usko herättää, tai tuo ihmiseen Kristuksen ja tämän koko jumaluuden ja sen vaikutukset ihmisen ajatuksiin ja tekoihin. Eli uskon kohde alkaa ruumiillistua ihmisessä ja tämä kasvaa elämän kouluttamana juuri oppimestarinsa suuntaan, mikä täydellistyy ihmisessä joskus aikojen lopulla. Tällainen elämää muovaava usko on pelastavaa uskoa jonka voi saada vain Jumalan antamana lahjana.
Saatanallakin on uskonsa, mutta se on historiallista totena pitämistä. Ei oppimestariin luottamista ja tämän kanssa elämistä. Itse asiassa Saatanalla on vielä vahvempi toden tuntemus historiallisissa asioissa, kuin ihmisellä voi olla. Saatanahan oli läsnä, kun ihmiskunta lankesi syntiin menettäen kuolemattomuutensa ja kun Kristus petettiin ja tapettiin maailman pahuuden riivaamana. Mutta silloin ihmisissä vaikutti itsekkyys ja pelko ja viha eli Saatanan henki, eikä Jumalan rakkaus, jonka usko tuo läsnä olevaksi ihmiseen ja jonka elämää ihminen alkaa elää. Jumala itse on rakkaus ja tahtoo vaikuttaa meissä joka tavoin uskon kautta.(1. Johanneksen kirje 4:16b otsikon jälkeen). Jopa ihan ihmeisiin asti.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Roomalaiskirjeen kohdassa 14:12 sanotaan, että jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. 
Miksi? Jos kerran Jeesus maksoi kaiken jo. Ja pelasti meidät. 
Minua ainakin pelottaa ajatus siitä, että olemme siinä Kaikkivaltiaan edessä tekemässä tiliä. En tiedä viestiikö pelkoni sitten siitä, etten luota Jumalan lupaukseen. 
Miten siis tämä kohta tulisi ymmärtää? Ja onko pelko ok.

Vastaus:
Nimimerkille Matilta
Kyllä pelko varmaankin on ihmiseltä ihan ymmärrettävä asia. Jeesuksen pelastamat ihmiset ovat niitä, jotka uskovat häneen ja jotka elävät sen myötä hänen opetuslapseudessaan. Näin elämä kouluttaa ja muovaa meitä itse kutakin Jeesuksen opettamasta näkökulmasta ja me alamme ennemmin, tai myöhemmin muistuttamaan häntä ihmisinä. Tämän tapaisia asioita Jumala etsii meistä ja toisaalta myös antaa meihin uskomme kautta. Jumala on jopa Pyhänä Henkenä uskomassa meissä meidän puolestamme, kun emme itse siihen muuten oikein kykenisi. Joten voit luottaa itsesi ihan täysin Taivaallisen isän huolenpitoon. Hän antaa sinulle kaiken, mitä voi sinulta vaatia.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mitä ajattelet aiheesta Maailman synty alkuräjähdyksessä?

Vastaus:
Nimimerkille Pohdiskelija
Jumalan toiminta tapahtuu ja näkyy aineellisessa maailmassa ja me voimme niin tutkia sitä. Maailman synty alkuräjähdyksessä viittaa siihen, että oli jotakin mikä voi räjähtää ja jotakin, joka räjäytti sen. Muuten ei olisi voinut räjähtää. Räjähdys on oikeastaan kemiallinen reaktio, yhdenlainen sellainen, joten samat ajatukset pätevät, vaikka räjähdyksen sijaan olisikin ollut jokin muunlainen reaktio. Johonkin se joka tapauksessa perustui ja me olemme planeettoinemme ja avaruuksinemme ihan todella olemassa. Koko ajatus alkuräjähdyksestä on alun perinkin lähtöisin papilta, eikä se ole mitenkään ristiriitainen ajatukselle Jumalasta kaiken luojana ja ylläpitäjänä: ennemminkin tämä tarkentelee ajatusta ja selittää sitä ihmisen ymmärrettävillä tavoilla.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Voiko lähiomainen ottaa yhteyttä taivaasta?

Vastaus:
Nimimerkille Oliko se äitini?
Hurja kysymys! Tähän en osaa sanoa mitään varmaa. Raamatussa on kertomus, miten Jeesus kohtaa Mooseksen ja Elian korkealla vuorella ja jopa Jumalan ääni kuuluu paikalla olevien opetuslasten kauhistellessa tilannetta. Joten jotenkin sieltä taivaan puolelta voi ainakin joku olla yhteydessä tännepäin. Mutta en tiedä, miten meidän tavallisten ihmisten lähiomaiset sitten voivat ottaa yhteyttä meihin. Ennen vanhaan muistan, että tässä kohden usein varoiteltiin, että yhteyden ottajissa voi olla myös pahantahtoisia henkiä, jotka vain esiintyvät ihmisten omaisina ja alkavat ohjata pahaa aavistamattomia uhrejaan huonoille teille ja irti elämästä, joka kuitenkin johdattaa meitä kohti iankaikkisuutta. Tässäkin kohden voi olla hyvä välillä miettiä, että mikä elämässä on arvokasta ja hyvää, jos alkaa tuntua siltä, että jotakin on pyrkimässä mukaan elämään siitä suunnasta. Vanhassa testamentissa kielletään kokonaan yhteyden ottaminen kuolleisiin. Martti Luther arvelee, että he ovat jossakin taivaan esikartanoissa lepäämässä ja kasvamassa kohti tulevaa olomuotoa – kaikki, mikä on ollut nupullaan ja idullaan jo tässä ajassa, tulee puhkeamaan täyteen kukkaansa ja siitä sitten siirrytään eteenpäin. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Saako kristitty pukeutua silleen ”noitamaisesti”, mutta välttää silti todellista noituutta? Pidän vaatetyylistä, johon kuuluu pitkät mustat mekot, kristallikorut, yms. noitamaiset vaatteet, mutta en kuitenkaan koskaan tekisi oikeaa noituutta enkä olisi oikea noita. Tarkoitan vaan sellaista fantasiamaista vaatetyyliä, johon kuuluu myös esim. Mustat kissat. Saanko pitää tämän tyylin, mutta olla silti kristitty?

Vastaus:
Nimimerkille Miss J
Kyllä voit kristittynä pukeutua, kuten tahdot. Tärkeintä kaikessa kristityille on Jeesuksen opetuslapseus ja siinä eläminen ja kasvaminen. Usko johtaa tähän. Elämä on matka kohti oppimestarin kaltaisuutta. Tässä vaatteiden merkitys jää aika lailla pieneksi ja tärkein tapahtuu ihmisen sydämessä ja mielessä. 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:
Voiko pitää paikkansa sellainen asia, että esimerkiksi minun kohtaamani ihmiset joita tulee missä tahansa vastaan ovat tarkoitettuja siihen elämäni hetkeen ? Kun minusta on useasti tuntunut siltä, että olen saanut vastauksen johonkin minua mietityttäneeseen asiaan niin että ”sattumalta” olen nähnyt jotain tai puolituttu on tullut vastaan esim. kaupassa ja on tullut juttusille ja kertonut vastauksen minua askarruttaneeseen asiaan.

Vastaus:
Nimimerkille Pohtija
Tämä onkin mielenkiintoinen probleema! Jos vastaisin perinteisen jumaluusoppineen tavoin, voisin sanoa, että Jumala vie kaikkea eteen päin hetkestä hetkeen, eikä mitään satu sattumalta. Kaikki pahakin käytetään pelastuvien pelastuksen edistämiseksi. Kaikki johtaa vielä ylösnousemukseen.
Tai voisin filosofina pohtia olevaisuuden rakenteita. Jos on vain yksi maailmankaikkeus, joka etenee kohti entropian kasvua huippuunsa, eli palautuu alkutilaansa, on kaikki yhtä suurta kemiallista prosessia, tai sellaisista koostuvaa poreilua. Toisistaan irtautuneet ainekset palautuvat ajan myötä yhteen ja liuottavat toisensa alkumuotoon yhdistyessään. Tässäkin tilanteessa kaikki jatkuu ihan tietyllä tavalla, koska meidän elämämme ovat omalla tavallaan osa tätä prosessia kohti alkutilaa. Sattumanvaraisuutta voisi olla yhtä paljon, kuin on kemiallisissa prosesseissa, eli todennäköisimmin ei yhtään. Silloin kokemuksesi vastaisi todellisuutta ja sen perimmäistä luonnetta. Tosin tässä ajatuksessa vaikeuksia tuottaisi kyllä se, että kaikki elävä pyrkii kehityksessään negatiiviseen suuntaan suhteessa todellisuuden kehityssuuntaan, eli kasvattaa negatiivista entropiaa, eli informaatiota, eli järjestystä ja kykyä tuottaa järjestystä. Tämän puitteissa kirkossa odotetaan ikuista elämää kehityksen huippuna. Sana on informaatiota. Mutta sattumalle ei jäisi todellisuuteen kyllä oikein tilaa. Kompleksisuudelle, eli moniulotteisuudelle ja monimutkaisuudelle, joka ylittää älymme kylläkin jää.
Mikäli maailmankaikkeus koostuu monista toisiinsa mitenkään liittymättömistä maailman kaikkeuksista, jotka omilla itsesyntyisillä tavoillaan vaikuttavat toisiinsa muista riippumatta, muodostaen varsinaisimmin tuntemamme todellisuuden, voisi olla mahdollista olla rakenteellista sattumanvaraisuutta. Tässä tapauksessa asioita voisi tapahtua toisistaan irrallisina sattumina eri maailmankaikkeuksien tuottaessa jonkin sortin impulsseja toisiinsa jostakin random käsittämättömästä. Silloin probleemastasi tulee paljon hankalampi tajuta kokemuksesi mukaisesti. Mutta sattumia olisi tajuttavin perustein ihan oikeasti olemassa. 
Tietysti voisi olla myös todellisuus, joka koostuu useista maailmankaikkeuksista, jotka ovat saman kokonaisuuden osia. Vähän kuten erilaisia aaltoja samassa meressä, jolloin ne perimmiltään ovat samojen tekijöiden aikaansaamia ja vaikuttamia ja toisaalta vaikuttavat toisiinsa suoraan erillisinä toimijoina, mutta taustansa kautta liittyvät toisiinsa. Tässä luultavasti sattumanvaraisuuden mahdollisuus jäisi aika olemattomaksi, kun kaikki liike ja toiminta kuitenkin olisi samaa juurta. Mutta monimutkaisuus pakottaisi ehkä huomioimaan jollakin tavoin sattuman mahdollisuuden toisin, kuin yksinkertaisemmissa todellisuuden malleissa. Mutta tämäkin olisi epävarmaa. Voisi sanoa, että kokemuksesi olisi todennäköisesti todellisuutta vastaava. Mutta muukin ehkä pitäisi huomioida.
Joten olet varmasti ihan hyvässä ja oikeassa suhteessa todellisuuteen kokemuksiesi kanssa. Sattumat ovatkin ehkä oikeasti sellaisia tapahtumia, jotka yllättävät meidät, koska emme ymmärrä niiden syy-seuraussuhteita vielä, jotka voivat olla hyvinkin välillisiä. Sattuma olisi siis vain tapa selittää itsen välittömän ymmärryksen ulottumattomissa olevaa tapahtumista, eikä sinällään mitään olemassa olevaa. Tiede edistyessään hävittää tätä koettua  sattumanvaraisuutta löytäessään uusia syy-seuraussuhteita todellisuudesta. Joten voi ajatella hyvin, että olet kohdannut ihan oikeita ihmisiä ihan oikeisiin tarpeisiin. Mutta tähän voi vielä liittyä jotakin, jota en vielä osaa huomioida. Joten vastaus voi jäädä vähän epätarkaksi. =D 
Asiaa pohti kanssasi Juha Dubbe

Kysymys:
Olen pohtinut uskon asioita, mitä on tämän kaiken jälkeen, tullut uskoon. Silti se pelottaa, milloin täältä lähdetään. En hetkeen ollut näitä asioita ajatellut, kun yksi yö heräsin ja jotenkin kuulin tämän lauseen: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö, minun Isäni kodissa on monta huonetta.” Lopun sitten ajattelin itse kun tiesin sen kohdan raamatusta. Itse en tuota alkua ajatellut, vaan sanat tulivat jostain. En tarkoita ääntä minun ulkopuoleltani vaan jotenkin sisältäni. Olin ihan ihmeissäni ja vieläkin olen. Mitä ajattelet tästä?

Vastaus:
Nimimerkille Ninni
Aivan ilmeisesti sinun mielesi työstää Jumalan Sanaa. Se, että ihmisen ajallisuus ja rajallisuus vaivaa välillä mieltä, on ihan hyvä ja terve ilmiö! Me joudumme älyllisyytemme takia tiedostamaan rajallisuutemme ja tämä on älystä maksettava hinta. Periaatteessa oman rajallisuuden kieltäminen voisi rajoittaa älyllisiä kykyjä muutenkin, kun pää ei uskaltaisi toimia tällaisia asioita hahmottamaan kykenevällä tasolla, kuten on eläimillä. Tämä kehitys mielessäsi saa sinut ehkä elämään enemmän suhteessa Jumalan valtakuntaan, joka tulee meidän luoksemme jo tässä ajassa ja jossa me olemme siitä lähtien ikuisuuksiin, myös kuoleman jälkeen. Ehkä olet kasvamassa ja tottumassa tähän? Tai ehkäpä jo olet niitä, jotka eivät enää lähdekään tästä ajasta kuoleman kautta? Mehän emme tiedä, milloin ihmiskunta alkaa olla siinä kehitysvaiheessa, että kuolevaisuuden aika loppuu ja missä kohden kehitystä meistä itse kukin tässä menee?
Minusta unessasi on viimekädessä kyse Jumalan puhuttelusta ja sen kuulemisesta. On hienoa, että se saa sinut ajatuksiin. Näin me kasvamme ajassa eteenpäin ja tavoittelemme tulevien aikojen olomuotoja aivan huipulle asti, kun elämä kohtaloineen koulaa meitä edelleen siihen. Kuten elämä on aina ennenkin edennyt olomuodoista seuraaviin. Se jatkuu edelleenkin ja vaikuttaa kaikin puolin myös sinussa, olitpa hereillä, tai unessa! =D
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:
Aina silloin tällöin raamattua lukiessa tulee vastaan juttuja, jotka panevat kysymään, mitä ihmettä tämäkin tarkoittaa.
Tällainen on mm. Matt. 18:19. Ovathan sen kirjoittajat jo tienneet, että sellainen ei ole totta. Miten raamatun totuuteen yleensä tulisi suhtautua?

Vastaus:
Nimimerkille Ihmettelijä
Mainitsemassasi Raamatunkohdassa sanotaan, että mitä kaksi yhdessä asiasta sopien maan päällä rukoillen pyytää Jeesuksen nimissä, sen he saavat Isältä, joka on taivaassa. Ajatus vielä jatkuu toteamuksella, että missä kaksi tai useampi on koolla Jeesuksen nimissä, siellä hän on heidän keskellään.
Se, mitä kaksi ihmistä yhdessä sopien sydämissään pyytää, on jotakin sellaista, mikä on tarpeellista. Niin tarpeellista, että pyynnön toteutuminen ei tuota mitään eripuraa, tai kinaa pyytäjien kesken. Aika harvoin kai näin ihmisten keskellä todella käy? Katso vaikka päivän poliittista keskustelua! Ja isoista kaikista koskevista aiheista! Se, mitä oikein todella voit pyytää yhdestä sydämestä kaltaisesi ihmisen kanssa on jotakin oikeasti tarpeellista ja jostakin se tulee löytymään, kun sen aika on. Jumalan aivoitusten mukaan.
Ihan niin kuin tyhmyyskin voi tiivistyä joukossa, kuten vanha sananlasku sanoo, niin voi Kristuskin asenteineen ja pyrkimyksineen tiivistyä joukossa ja vahvistua ihmisissä ja näiden keskellä. Tämä varmaankin tehostaa yhteisten pyyntöjen aiheiden löytymistä elämän tarpeiksi Isän eteen kannettavaksi rukouksissa ja jopa vahvistaa sen kuuluvuutta Jumalan korvissa. Kaikkihan vahvistuu joukossa, kun se tukee kaikkien voimilla kaikkia siinä, mikä joukossa selvimmin elää.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Tarkennan edelliseen kysymykseen. Minua ahdistaa, että pyydän paholaiseslta motivaatiota jonkin asian tekemiseen, ja tajoan jotain vastaan jonka jälkeen en voi enää ehjdä sitä asiaa, koska muuten joutuisin antamaan asian sille. Minulla on siis ahdistuneisuushäiriö, jonka takia pyydän tätä asiaa pakolla vaikka oikeasti en haluisi mutta tää tuntuu vahvasti siltä että haluaisin.

Vastaus:
Nimimerkille Jumalallekunniaa
Onpas melkoinen solmu avattavaksi! Ehkä sinun pitää muistaa pyytää Jumalalta lupa valehdella paholaiselle ja vetää lupauksesi takaisin, kun teet jotakin pyytämäsi! Paholaista huijatessasi, huijaat huijaria, joka yrittää huijata sinua pelottelemalla. Totuus on, että et joudu antamaan paholaiselle mitään, jos et itse tahdo: jos et alistu toimimaan sellaisen sääntöjen mukaan, joiden vain luulet olevan olemassa. Älä lipsahda paholaisen peliin sen säännöillä, vaan pelaa toisilla säännöillä, joihin liittyy se, että Jeesus on ristillä hankkinut meille anteeksiantamuksen vääristä teoista. Sinun kohdallasi paholaisen juksaaminen ihan vuoren varmasti sisältyy juuri tähän. Jos asia tuntuu vaikealta tiedostaa, niin voithan vaikka syödä aina pääsiäisenä ylimääräinen pääsiäismunan juuri tämän asian kunniaksi, niin asia korostuu oikealla tavalla mielessä ja pääsiäisen oikea luonnekin tulee entistä selvemmäksi. Tarvittaessa voit lääkitä itseäsi näin joskus muulloinkin!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Olin kysynyt eräältä kristityltä, että jos kristitty tekee syntiä onko pyhähenki silti läsnä ja hän sanoi ei, vaikka luulin, että pyhä henki aina yrittäisi puhua meille, mutta voimme vapaata tahtoa käyttäen olla tottelematta pyhää henkeä. Haluan saada siis varmistuksen miten asia on. Olen myös huolestunut niistä kristityistä, joilla ei ole samanlaista kykyä esim. katua syntejään tai eivät ole hahmottaneet asiaa syntinä ovatko he silti pelastettuja?

Vastaus:
Nimimerkille Huolestunut
Pyhä Henki on silloinkin läsnä, kun ihminen tekee syntiä ja pyrkii viemään ihmistä oikeaan suuntaan. Ihminen vain on niin patologinen syntiin lankeilija, että kykeni jo alussa lankeamaan syntiin ihan ilman syntiinlankeemuksen tuomaa rikkinäisyyttä ennen syntiinlankeemusta. Syntiin lankeamisen jälkeen ihminen on ollut alkua enemmän synnin vietävänä särkyneisyytensä tähden. Vapaan tahdon käyttäminen taitaa viedä useimmiten juuri syntiin lankeamiseen ja siitä pois pääseminen ja jo asian ymmärtäminen, taas on Pyhän Hengen työtä meissä. Kun ihminen selkeästi kääntyy pois Kristuksesta ja Jumalan työstä, voi hän olla jo niin rikki synnin syövyttämänä, että paluu takaisin ei onnistu. Suurelta osin siksi, että ihminen itse ei enää sitä edes tahdo, koska on löytänyt tilalle jotakin muuta. Jokin muu vie silloin enemmän ja elämä kehittyy kaikessa siihen kuuluvassa, mikä vie eroon Jumalasta. Ihmisestä tulee silloin jonkinlainen omatunnoton psykopaatti, joka voi tehdä mitä vain kelle vain saavuttaakseen itselleen jotakin tahtomaansa. Siinä ihminen kuolee sisältä päin ja joutuu kaikenlaisten intohimojen vietäväksi maailmassa, joka muuttuu tämän myötä entistä pahemmaksi paikaksi elää. 
Se, missä tilassa itse kunkin ihmisen sydämen elämä on, on asia, jota me muut ihmiset emme kykene arvioimaan, oli ihminen kastettu tai ei. Tämä on yksin Jumalan tuntema asia. Kaikki eivät pääse taivaisiin, mutta sinä voit rukoilla huonoilla teillä olevien puolesta, että he kääntyisivät ja pelastuisivat. Asiahan voi pitkän päälle olla juuri siitä kiinni, että joku rukoilee. Että sinä rukoilet.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Voiko ihminen tavata paholaisen, joka yrittää tappaa? Joku mies Youtubessa väittää kohdanneen paholaisen, joka yritti tappaa hänet. Mies sanoo myös käyneensä taivaassa & kohdanneen Jeesuksen. Mies ei ole tavannut ihmistä, joka yritti tappaa, vaan väittää kohdanneen paholaisen, sekä Jeesuksen. Joko mies uskottelee muille tällaista, tai on harhoissa. Kysymys on, että voiko muka oikeasti kukaan päästä taivaaseen hetkeksi, ja sitten taas jatkaa maanpäällistä elämää? Paholaisnäkykin kuulostaa hurjalta, eihän tällainen voi olla totta?

Vastaus:
Nimimerkille Elisa
Itseasiassa Paavali kertoo toisen korinttilaiskirjeen kahdennessatoista luvussa miehestä, joka tempaistiin kolmanteen taivaaseen, jossa tämä kuuli sanoja, joita ei ihminen ei saa kuulla, eikä sanoa. Paavali ei tiedä oliko tämä ihminen silloin ruumiissaan, vaiko sen ulkopuolella, mutta hän kävi jossakin Paratiisissa. Tämän verran Raamattu ottaa suoraan kantaa asiaan. Johanneksen ilmestyksessä Johannes näkee näkyjä tulevasta maailman lopusta ja näkee näyissään taivaisiin ja vähän helvetinkin suuntaan. Joten kyllä Raamattu tuntee tämänkin laisia asioita, vaikka kyse ei olekaan ihan kaikkein tärkeimmistä asioista.
Tärkeintä on hyvä kristillinen elämä, joka kasvattaa meitä uskossa, sen mukaiseen olomuotoon ja valmistaa meitä niin taivaaseen, tapahtuipa ympärillämme mitä tahansa.
Minä suhtautuisin ja neuvoisin suhtautumaan tuon mainitsemasi miehen kokemuksiin ja puheisiin varauksella. Kun joku saa oikeita näkyjä tms. se liittyy siihen, että Jumala kasvattaa kohti ikuista olomuotoa. Hän haluaa sanoa meille jotakin tajuttavaa. Näyt yms. eivät ole itsetarkoitus, vaan niillä on jokin merkitys, joka johdattaa meitä elämässä oikein eteenpäin. Eli hedelmistään puut tunnetaan, kuten Jeesus sanoo. Paras vain keskittyä olennaiseen!
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Miten introvertti pärjää taivaassa?

Vastaus:
Nimimerkille Pohdiskelija
Minä vähän luulen, että introvertti pärjää taivaassa aivan erinomaisesti. Jos se on paikka, jossa me elämme nykyistä enemmän itsemme varassa ja siinä samalla meissä vaikuttavan Jumalan varassa, niin introvertit voivat olla jopa vahvoilla taivaissa verrattuna ekstrovertteihin, jotka tarvitsevat muita voidakseen elää ja todellistua persoonina kunnolla. Tästä syystä vanhojen aikojen kilvoittelijat eristäytyivät luostareihin, tai erämaaluoliin saadakseen olla rauhassa ja voidakseen tavoitella totuutta ja sen käsittämistä kunnolla. Ehkä siinä on samalla voinut oppia kohtaamaan ihmisiäkin entistä rakentavammalla tavalla. Tulla vähän ekstrovertimmaksi.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Jos aviopuoliso kuolee, onko ok alkaa uuteen suhteeseen ?Minusta se olisi väärin edesmennyttä kohtaan. Miten sen asian pystyy tuonpuoleisessa selittämään ensimmäiselle puolisolle. Ajattelisin itsestäni niin, jos itse saisin tietää leskipuolisoni jatkaneen elämää maan päällä jonkun toisen kanssa, itkisin, olisin hirveän surullinen ja pettynyt. Tunne, etten ollut hänelle tärkeä, että minut voi korvata periaatteessa kuka vaan kun olen lähtenyt…

Vastaus:
Nimimerkille Pohdiskelija
Yhteiskunnallisena järjestelynä avioliitto katkeaa, kun toinen puolisoista kuolee. Leski voi tästä syystä avioitua uudestaan. Jotkut ihmiset eivät selviä ilman konkreettista parisuhdetta ja seksuaalielämä voi vaatia toisen ihmisen läsnäoloa niin paljon, että ilman vakikumppania ei pystyisi olemaan sotkematta toisten asioita. Siksi uusi avio voi olla se parempi ratkaisu leskelle. Muukin elämänhallinta voi vaatia toisen ihmisen tuen ja silloinkin voi olla se parempi ratkaisu, että löytyy joku siihen avuksi. Jos sinulla on kyky ja halu kunnioittaa edesmennyttä puolisoasi niin paljon, että mieluummin pidät yksin hänet elämässäsi, kuin otat uuden kumppanin, on se varmasti hyvä ratkaisu. Sama pätee myös sinun mahdolliseen leskeesi. Vaikka kuolema päättääkin yhteiskunnallisesti läheisimmätkin suhteet, näin ei välttämättä tapahdu sydämissä. Ja taivasten valtakunta on sydänten valtakunta! Missä on sydämesi, siellä on aarteesi! Ehkä jopa koko ikuisuutesi!?
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Unta vai mitä? Näin sellaista unta, että olin jossain hirveän kirkkaassa paikassa, minua ei silti häikäissyt. En nähnyt ketään muita. Aistin, että oli kesä. Kuulin lintujen viserrystä ja minun oli tosi hyvä olla. Olo oli samanlainen kuin rakastuneena. Aamulla kun heräsin, tuo tunne oli edelleen ja se jatkui pitkälle iltapäivään. Mitä ajattelet tästä?

Vastaus:
Nimimerkille Anneli
Vähintäänkin olet nähnyt hyvää unta ja nukkunut aivan erinomaisesti! Jo se on melkoinen lahja ihmiselle. Samoin voi sanoa, että tuo unen lahja on varmasti pitänyt sisällään myös maistiaisia Paratiisista, kun jotakin sellaista on kuitenkin elänyt mukana unen jälkeenkin. Sitä on vaikea sanoa, että kävitkö unessa jossakin, tai kävikö sen aikana jotakin sinun luonasi, mutta vaikutus taisi olla kuitenkin hyvä! Ehkäpä Jumala kutsui sinua voimaan hyvin ja aurinkoisesti ja levittämään sellaista mielentilaa ympärillesi muihin ihmisiin. Silloin olisit käypä työkalu Jumalan käsissä ja tämä mielentila jopa vahvistuisi sinussa ja ympärilläsi vaikuttavat muut ihmiset ylläpitäisivät sitä myös sinussa, kuten sinä heissä. Jotenkin niin Jumala tuo valtakuntaansa meihin ja meidän keskellemme ollakseen meidän elämämme sisältönä ja tarkoituksena. Ehkä sinä saat elää etsikkoaikoja ja saat siksi maistella Jumalan valtakunnan luontoa ja laatua enemmän, kuin yleensä? Nauti ihmeessä siitä ja pane hyvä kiertämään, niin se palaa vielä sinun luoksesi monen monta kertaa, jopa ehkä jäädäkseen sinne kokonaan.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Luuk 17-21 Jeesus sanoo Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. Aikaisemmassa käännöksessä sanottiin Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Miksi muutos?

Vastaus:
Nimimerkille Ihmettelijä
Tähän on vähän vaikea vastata. Kreikankielisessä alkutekstissä tässä kohden käytetään ilmausta entos hymoon, joka voitaisiin kääntää molemmin tavoin: joko  teidän keskellänne, tai teidän sisällänne. Joukon sisällä oleva asia on joukon keskellä, kun suomennamme asian täsmällisemmin. Ehkä käännöksen muuttumisessa on yritetty huomioida sitä, että Jeesus tekstissä kuitenkin puhuu joukolle ihmisiä ja suuntaa sanansa näille nimenomaan ihmisjoukkona. Kuitenkin, mikäli Jumalan valtakunta on ihmisissä läsnä näitä motivoivana tekijänä, se elää ihmisten asenteissa, sanoissa ja teoissa myös näiden keskellä. Tässä mielessä tulkintaero ei tuota suoranaista ristiriitaa asiaan itseensä. Hengelliseen käyttöön tuo vanhempi käännös kyllä voisi olla paremmin mieltä ruokkiva ihan itsetutkisteluja ajatellen. Minä itse luen asian ulos Raamatusta molemmat käännöstavat huomioiden.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Olen ymmärtänyt, että rukous ei ole vain Jumalalle puhumista vaan yhtä paljon, tai enemmänkin, Jumalan kuuntelemista. Minä rukoilen paljon, päivittäin ja monta kertaa, mutta valitettavasti rukoukseni ovat enimmäkseen sitä, että minä puhun. Olen alkanut yrittää ottaa myös sellaisia rukoushetkiä tai hetkiä rukouksen yhteyteen, jolloin vain olen ja yritän kuulostella Jumalan ääntä. Olen kuitenkin kokenut tämän hankalaksi: minulle tulee todella hermostunut olo ja on vaikea vain olla. Toisinaan mieleni alkaa syöttää minulle ajatuksia, ikäviäkin, ja hyvistä ajatuksista taas on vaikea erottaa, mikä on oma ajatukseni ja mikä Jumalan ääni? Miten voisin oppia erottamaan Jumalan äänen? Ja kysymys, jota edes pelkään kysyä, koska sellaisen miettiminenkin tuntuu väärältä: miten ylipäätään tiedämme, että on olemassa Jumalan ääni eikä kaikki, mitä kuvittelemme Jumalan ääneksi, ole vain omaa ajatustamme? Totta kai Jumala on. Minun täytyy varmastikin pyytää, että Jumala auttaa minua rukoilemaan oikein, mutta olisiko sinulla tähän asiaan jonkinlaisia vinkkejä? 
Kiitos kovasti ja hyvää kevään odotusta!

Vastaus:
Nimimerkille Rukoilen
Rukous ihan todella toimii molempiin suuntiin. Vanha Katekismus sanoo kristinopin kohdassa 4, että Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omissatunnoissamme, mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. 
Raamatussa meille tärkeintä sisältöä ovat Jeesuksen opetukset, joiden asenne suhteessa ihmisiin, maailmaan ja Jumalaan on suorasukaista Jumalan puhuttelua. Jos haluat löytää kaiken ympärillä tapahtuvan seasta jotakin, millä voi ymmärtää Jumalaa, kannattaa alkaa pohtia tätä ja selvitellä itselleen, että mitä Jeesus oikein yrittää sanoa meille? mikä on se kaiken kovan vaivan arvoinen asia ihan pähkinän kuoressa? 
Jumala tahtoo kasvattaa meitä sellaiseen olomuotoon, jossa me olemme täyteläisiä Jumalan kuvia ja kaltaisia ja kaikki, mitä hän tuo meidän elämäämme, johtaa tähän suuntaan. Myös laupeus ja anteeksiantavaisuus. Voit tutkia itseäsi ja elämääsi tästä suunnasta, tai maailman menoa tästä suunnasta ymmärtääksesi ja ottaaksesi opiksesi ja löytääksesi Kristuksen piirteitä itsestäsi. Myöskin synnin pyrkimykset ovat ruumiissa aistittavissa, mitä Paavali pohtii Roomalaiskirjeen  7.ssä luvussa. Näin voit päästä tunnistamaan Jumalan olemista ja vaikutusta itsessäsi, mikä kaikki on hänen puhettaan sinulle. Jeesus asenteineen ja pyrkimyksineen on jotakin sellaista, mitä meidän kaikkien pitäisi olla. Siitä saa hyvän mallin itsen tutkimiseen ja ymmärtämiseen, mikä avaa mieltä myös Jumalan ymmärtämiseen. Jeesushan on ruumiillistunut Jumala, hänen Jumalan poikuutensa myötä. Pojat ja isät muistuttavat kovasti toisiaan ihmistenkin joukossa. Tähän perheeseen Jumala tahtoo kaiken viestintänsä avulla sinua liittää joukon jatkoksi ja puhuu sen mukaan sinulle. Tutki elämää tältä kannalta, niin se opettaa sinua.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Ei lupaa julkaisuun
Vastaus:
Nimimerkille Mietteliäs
Ajankohtainen kysymys! Minä en pitäisi kauneusleikkauksessa käymistä ainakaan minään kuolemansyntinä. Toki ulkonaisen epätäydellisyyden kestäminen itsessä ja sellaiseen sopeutuminen kasvattaa ihmistä ihmisenä ja pakottaa löytämään varmuutta itsen sisältä, jota kautta Jumalakin vaikuttaa paljon meissä. Kauneusleikkauksilla pilaa itseltään tällaisen kehittymisen mahdollisuuden ja pakenee kohtaamista oman itsen kanssa. Samalla altistuu muiden ihmisten yliarvostamiseen ja näiden arvojen ja kauneuskäsitysten omaksumiseen niin, että omat käsitykset katoavat taka-alalle, mikä voisi olla sidoksissa huonoon itsetuntoon. Parempi olisi muokkautua sisäisesti omaan ulkonäköönsä luonnollisena, kuin muokata ruumistaan meneillään olevien muotivirtausten kauneuskäsitysten mukaiseksi. Joskus nämä ihmisen käsityksien mukaisesti tehdyt toimenpiteet ovat sitä paitsi irvokkaita epäonnistumisia, kun katsoo toisen, tai kolmannen kerran ihan rauhassa.
Toisaalta, jos ihmisellä on jokin todellinen epämuodostuma, tai onnettomuuden jäljiltä tms. jotakin on jäänyt rikki ja muotoutunut jotenkin vaikeaksi, on leikkauksen tekeminen ihan perusteltua. Tällaisessa tapauksessa kauneusleikkaukseksi luonnehdittava operaatio voi olla hyvinkin tarpeellinen. Tärkeää olisi, että siinä ei putoa mihinkään kauneuden oravanpyörään keinotekoisen kauneuden etsimisen myötä. Aidoin kauneus löytyy ja nousee ihmisen sisältä ja muu on sen jälkikaikua!  
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:
Olemme jo iäkkäitä ja huoleni on, että puolisoni ja toinen lapsistani ei ole uskossa.  Minulla on murhe heidän puolestaan.
Olen rukoillut heidän puolestaan jo pitkään, mutta tuloksetta. Tuntuisi kauhealta, jos emme olisi kerran koko perhe taivaanisän luona. Sanotaanhan raamatussa Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut ja sinun perhekuntasi. Entäs jo Jeesus tuleekin yllättäen, ja jos hän armossaan heikonkin uskovan niinkuin minut, vie taivaankotiin. Eroaisin rakkaimmistani?  Tämä on päivittäinen murheeni?

Vastaus:
Nimimerkille Uskova äiti
Jumala kyllä kuulee rukouksesi. Se nousee suoraan sydämestäsi. Paavalikin sanoo, että Jumalan Henki meissä rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin(Room. 8:26-). Ne, jotka Jumala ottaa omikseen, ovat Jeesuksen kaltaisia(Room. 8:29)ihmisinä. Uskon asiat ovat kovin mutkikkaita ja ihmiset eivät aina tiedosta omaa uskoaan, tai sen puuttumista. Tässä on kyse siitä, että se on Jumalan toimintaa meissä ja toisaalta jotakin niin itsestään selvää meissä, että sen läsnäoloa ei välttämättä kykene tiedostamaan: vähän kuten hengitysilmakin on. 
Ihminen, jolta usko tyystin puuttuu elää jonkinlaista rajoittunutta elämää, johon liittyy toivottomuutta, koska elämä on vain ihmisen kokoinen ja ihminen on ajallinen pieni olento todellisuudessa. Oikeat mittasuhteet oma oleminen saa vasta uskon kautta nähtynä ja sitä ihminen kaipaa ja se ajaa ihmistä tiedostetummin, tai vähemmän tiedostetusti Jumalan luo. Uskoisin, että tämä vaikuttaa myös puolisosi ja poikasi elämässä ja voi olla, että Jumala on oikeasti jo jotenkin heidän mielissään tukena heille. Martti Luther sanoo, että täysin uskoton ihminen on vain pienen askeleen mitan päässä sydämen uskon löytämisestä: lähempänä kuin moni, joka luulee olevansa uskossa, mutta ei ole kuitenkaan kiinnostunut Jumalasta, tai Jumalan Sanasta, vaan keksii tosiasiassa itse itselleen jotakin ihan omaa uskonsa kohteeksi. Aidosti uskoton ei keksi omia totuuksia ja on siten vain pienen askelen päässä Jumalasta ja pelastuksesta. Tässä näkyy hyvin miten monimutkainen asia usko asiana on. Rukoile vain omiesi puolesta ja luota Jumalan työhön; hän tahtoo todella auttaa meitä, kuten vanhemmat auttavat lapsiaan. Hän tahtoo, jopa, että me pidämme häntä oikeana isänämme ja itseämme hänen oikeina lapsinaan, joten ei hän meitä mihinkään ole hylkäämässä(Room. 8: 14-17). 
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Minua ahdistaa, että olisin pyytänyt paholaiselta motivaatiota tehdä jotain asiaa ja tämän jälkeen en enää voisi tehdä sitä ikinä vaikka kyseessä oli täysin synnitön asia.

Vastaus:
Nimimerkille Jumalallekunnia
Paholaisen puoleen kääntyy se, joka esittää pyyntönsä täysin itsekkäin perustein. Toteutuvat pyynnöt nimittäin vain vahvistaisivat itsekkyyttä ja muista piittaamattomuutta. Jumala taas tahtoo, että me huolehdimme toisistamme, me ihmiset. Että olisimme Kristuksia toisillemme elämän kaikkien vaikeuksien keskellä. Siksi Jumala kutsuu meidät ensin työhönsä ja oppilaakseen ja lapsekseen, että me ymmärtäisimme, mitä Jumala tahtoo ja mitä hän haluaa tehdä meille. Ja kun sitten ymmärrämme jotakin Jumalan pyrkimyksistä, hän vastaa pyyntöihin sellaisesta näkökulmasta. Että me vahvistuisimme siinä, mitä Jumala tahtoo meidän olevan ja oppivan. Ei siis ole kyse siitä pyydätkö jotakin täysin synnitöntä, tai syntistä asiaa, vaan siitä, pyydätkö sitä jotenkin itsekkäin perustein, vaiko huolehtiaksesi toisista, kuten Kristus.
Jos olet pyytänyt paholaiselta motivaatiota johonkin, se ei tarkoita sitä, etteikö Jumala tahtoisi motivoida sinua siihen samaan, jos sillä on sellainen merkitys, että se täyttää Jumalan pyrkimykset. Silloinhan koko tarpeesi etsiä motivaatiota teolle on voinut tulla Jumalalta ja se tähtää sinun kasvuusi Jumalan lapsena. Joten minusta sinun pelkosi tuntuu aiheettomalta. Et varmasti menetä ikuisiksi ajoiksi motivaatiota tämän takia. Sitä paitsi totuuden etsijä saa aina turvautua meille tarjottuun anteeksiantamukseen. Totuuden etsiminen voi viedä joskus etsijää vähän harhapoluillekin, ja sitten taas sieltä pois.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mietin tässä sitä, että mitä meiltä ihmisiltä vaaditaan, jotta synnin saa anteeksi. Päätin googlata asiaa ja törmäsin tähän sivuun; 
https://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset/kysymyksia/antaako-jumala-minulle-anteeksi/
Minua alkoi heti ahdistaa se, kuinka paljon meiltä vaaditaan, jotta saamme anteeksi. Vaikka toki Jeesus sanookin, että meidän tulee kadottaa elämämme löytääksemme sen. Eli helppoa elämää ei koskaan luvattu. 
Siltikin, varsinkin tuo, että pitää aina pyrkiä hyvittämään tekonsa, ennen kuin se annetaan anteeksi, osuu korvaan. 
Mitä ajatuksia sinulle herää tästä?

Vastaus:
Nimimerkille SH
Silloin, kun ihminen tekee väärin ja katuu ihan oikeasti, tuo teko vaivaa nimenomaan ihmistä itseään. Joskus jopa enemmän, kuin väärinteon kohdetta. Silloin luontaisesti nousee mieleen jokin tarve korjata aiheutettu vahinko. Kaikki tämä tapahtuu katuvan ihmisen mielessä, kykenipä hän tosiasiassa korjaamaan tapahtunutta, tai ei. Se on tarve tehdä väärä teko tekemättömäksi, peruuttaa se jotenkin korjaamalla, kun emme voi ajassa siirtyä taaksepäin tekemään asioita uusiksi sen jälkeen, kun jotakin on tapahtunut. Tällaiseen tilanteeseen Jeesus tulee sovittajana auttamaan. Mitä mieltä olisi auttaa ihmistä, joka ei pidä tekemäänsä vääryyttä oikeasti vääränä? Sehän olisi vain luvan antamista rikoksiin, sellaisesta pois auttamisen sijaan. Ja Jumala tahtoo auttaa meidät eroon kaikesta, mikä on väärää: korjata ja eheyttää meidät.
Kun se, mitä Jumala tahtoo meiltä, on mielessä tapahtuvia ajatuksia ja tahtomista, voi kaikki tapahtua ihmisen mielessä hetkessä ja silti aivan täydellisen totisesti. Jumala on itse Pyhänä Henkenä läsnä ihmisissä ja aiheuttaa heissä sellaisia pyrkimyksiä, joita hän itse heiltä kaipaa. Hän antaa ihmisiin kaiken sen, mitä heiltä pyytää – jopa uskon, jolla ottaa se kaikki vastaan ja joka tukee ihmisen pyrkimystä hyvään ja oikeaan ja avaa sydäntä ja silmiä sille. Tämä ei vaadi välttämättä kaikkia niitä toimia, joita linkittämäsi teksti sisältää, eivätkä nekään toimet auta, jos ihmisen sydän ei ole mukana katumuksessa. Lisäksi ihminen ei kykene ottamaan itsenäisesti askelia Jumalaan päin, vaan lankeilee tästä irti omin voimin. Siksi meidän pitäisi aina ensin pyytää Jumalaa apuun, kun huomamme, että elämä vie jotenkin väärin ja itsen toimille pitää alkaa tehdä jotakin. Jumala auttaa sitä, joka pyytää ja antaa anteeksi sille, joka etsii vapahdusta Jeesuksesta Jumalan Poikana. Tämä kaikki voi tapahtua aivan hetkessä ja ihmisen elämä voi myös ottaa itselleen tämän myötä uutta suuntaa ja jopa päästä irti jostakin pahasta taipumuksesta Jumalan hyvän työn tuloksena. 
Minusta linkittämäsi teksti vaatii liikaa ihmisen omaa kyvykkyyttä ja unohtaa Jumalan työn. Silti Jumala tahto, että me odotamme sitä häneltä itseltään. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin 15.ssa luvussa jakeessa 5:”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Se, joka pysy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään”. Yksin meistä ei ole mihinkään, mutta Jumalalta me saamme kaiken.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Olen lukiolainen ja olen viimeisten vuosien aikana, rippikoulusta lähtien tullut paljon enemmän uskoon. Suurin osa kavereistani on myös käynyt rippikoulun, mutta suurin osa heistä ei esimerkiksi käy kirkossa tai rukoile säännöllisesti. Olen puhunut kavereilleni siitä, että uskon Jumalaan, mutta he tuntuvat ottavan sen enemmänkin vitsinä tai jonain hetken mielijohteena. Uusille, lukion myötä saaduille kavereilleni en ole edes uskaltanut puhua uskostani, koska varmaan pelkään tulevani tuomituksi heidän toimestaan. Myös perheeni on kristitty, mutta emme ole koskaan käyneet hirveän useasti kirkossa. En ole siis puhunut uskostani heillekään. Mitä minun pitäisi tehdä? En häpeä uskoani, mutta muiden reaktiot ja mielipiteet pelottavat.

Vastaus:
Nimimerkille Nuori
Elämä on toisinaan hankalan tuntuista! Monesti pahemman tuntuista kuin se onkaan. Kaverisi muistuttavat sinun perhettäsi ainakin siinä suhteessa, että he eivät käy paljoa kirkossa. Se tarkoittaa, että he voivat muistuttaa sinua myös muilla tavoin, mutta hekään eivät ehkä tahdo puhua kiusalliseksi koetusta asiasta? Ehkä aika saa juttujen aiheet vielä lipsahtamaan oikeille raiteilleen?
Sinä saat ja voit aina elää Jeesuksen opetuslapsena Jumalan lapseudessa. Olla matkalla ajassa kohti hänen täydellisyyttään, vaikka vielä keskeneräisenä. Voit aina toimia ja ajatella sellaisin perustein, mitä Jeesus opettaa Raamatussa ja antaa elämän opettaa sinulle loput sitä näkökulmasta. Silloin Jumala itse kasvattaa sinua kaiken olemassa olevan avulla. Voit myös kohdata lähimmäisesi tästä näkökulmasta ja olla yksi kaveri muiden joukossa omalla tavallasi. Näin sinun uskosi voi tehdä näkymättömänä työtään muissa sinun elämänasenteesi säteilynä. Niin Jumala voi puhua sinun kauttasi ja etsiä ihmisiä yhteyteensä. Sinä joudut jossakin määrin toimimaan Kristuksena lähimmäisillesi Jumalan tehdessä työtään sinun kauttasi, kun ihmiset etsivät itseään ja löytävät Jumalan. Siinä tarvitaan esimerkkejä ja ymmärtäviä kanssaihmisiä, kuten olet itsekin jo joutunut huomaamaan. Asiat alkavat vielä mietityttää joitakuita siinä sinun ympärilläsi, kunhan he ehtivät vielä siihen. Sinun ei tarvitse juuttua mihinkään uskovaisten sovinnaisiin muotteihin elämässäsi Jeesuksen oppilaana. Tärkeintä on seurata opettajan viisaita sanoja ja yrittää ymmärtää, mitä hän oikein tahtoo sanoa meille opetuksillaan, elämällään ja teoillaan. Kääntyä hänen puoleensa, kun tuntuu vaikealta, tai oikein hyvältä: pyytää ja kiittää ja luottaa. Tämän antaa ihmiselle Pyhä Henki ja muu seuraa tämän perässä: usko Kristukseen ja kaikki hyvät Jumalan lahjat, joita tämä tahtoo jakaa lapsilleen.
Minusta sinä selviät ihan kaikesta tällä. Elä rohkeasti ja nauti elämästä. Anna elämän kantaa; Jumala on siinä sinulle läsnä. Silloinkin, kun tulee vastoinkäymisiä hän kantaa elämässä eteenpäin. Tämän tajuaa joskus todella vasta jälkeenpäin. Jumalassa on meidän voittomme ja hän on meissä kaiken aikaa läsnä uskossamme ja sen kautta. Luota vain tähän ja kaikki muu järjestyy.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe

Kysymys:
Mistä tietää, että Jumala puhuu minulle? Tai jos luulee, että Jumala puhuu, mutta se onkin sielunvihollinen.

Vastaus:
Nimimerkille Vaula
Osasitpa kysyä tärkeän kysymyksen! Yksi hyvä tuntomerkki Jumalan puheesta voisi olla se, että Jumala kasvattaa meitä Jeesuksen sisarina ja veljinä ja niin saman perheen jäseninä kohti samanlaista aikuisuutta. Jumala kasvattaa meitä elämässämme ja puhuu meille sen mukaisella tavalla. Hän ohjaa meitä elämään niin, että kasvamme eteenpäin, kuten hänen lastensa kuuluisi kasvaa. Tähän liittyvät kaikki ne hyvät, mitä Jumala meille lupaa. 
Sielun vihollinen taas pyrkii kasvattamaan meissä itsensä mukaisia asioita: pelkoa, ahneutta, vihaa jne. Nämä ovat itsekkyyden ilmenemismuotoja ja tuottavat monenlaista pahaa. Sielunvihollinen lupaa asioita, jotka lietsovat meihin sitä, mitä hän tahtoo ja saa meidät toimimaan sen mukaisella tavalla. Silloin me emme ala muistuttaa Jumalaa, vaan sielunvihollista omissa elämissämme. Ehkä tähän liittyy myös vihaa ja halveksintaa Kristusta ja tämän sovitustyötä kohtaan. Silloin ei Jeesus, eikä hänen opetuksensa jaksa enää kiinnostaa. 
Elämä jalostaa meitä uskomme mukaan kohti erilaisia täydellisyyksiä. Äärimmilleen meistä tulee täydellisen itsekkäitä, tai täydellisen epäitsekkäitä kehityksen edetessä tässä ajassa ja sen jälkeisessä olemisessa kohti omaa lopullista täydellisyyttä. Jokainen etenee omaan kasvusuuntaansa, joka viittaa joko sielunviholliseen, tai Jeesukseen, jossa Jumala näyttäytyy meille ihmishahmossa. Jumalan lapseudessa ihminen yrittää elämällään edistää Jumalan tahtomaa hyvää ja jatkaa sillä tavoin Jeesuksen työtä omalla tavallaan omassa ympäristössään hyvänä lähimmäisenä, ei välttämättä saarnaajana, tai uskon opettajana, mutta jotenkin esimerkkinä ja tukena muille. Tähän Jumala puheellaan yrittää meitä johdattaa, että näkisimme maailmaa ja siinä olevia asioita hänen perheensä jäsenten silmillä ja ymmärtäisimme sen mukaisin ajatuksin ja reagoisimme sen mukaisin teoin. Sielunvihollinen taas lupaa meille kaikkea sellaista, että yrittäisimme käyttää hyväksemme lähimmäistä, tästä huolehtimisen sijaan. Kysymys on siis siitä, että me voimme kasvaa ihan erilaisiksi ihmisiksi riippuen siitä, mihin suuntaan lähdemme kasvamaan elämässämme elämän taipaleellamme. Niin isoista asioista on kysymys.
Lisäksi meitä vaivaa tässä ajassa se, että meidän oma rikkonaisuutemme saa meidät huomaamaan ja kuulemaan liian helposti juuri niitä vääriä asioita. Ihminen luistaa vinoon turhankin helposti. Siksi me saamme turvata kaiken aikaa itsemme Jeesuksen meille hankkimaan syntien anteeksiantamukseen, kun vain otamme hänet uskollamme vastaan omana Vapahtajanamme ja luotamme itsemme kaikin puolin hänen huolekseen.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe 

Kysymys:
Mitä tehdä, kun ihmiset tuntuvat vain ärsyttäviltä? Ja että kiintyy enemmän eläimiin kuin ihmisiin.
Vastaus:

Nimimerkille Maija-Hanna
Ehkä sinä voisit yrittää joskus löytää ainakin joistakin ihmisistä samoja mukavia puolia, kuin löydät eläimistä? Jos niitä vaikka näkyisi joskus edes jotakin jossakin? Siitä voisi päästä alkuun harjaantumisessa ihmisten sietämiseen(, mikä on eri asia kuin ihmisistä pitäminen). Ihmisissä ja eläimissä on paljon samaa ja biologithan tarkastelevat myös ihmistä yhdenlaisena eläimenä, muun eläinkunnan piirissä. Voisit myös joskus yrittää miettiä, mikä sellainen ihmisissä häiritsee sinua, mikä puuttuu eläimistä ja miksi asia vaivaa sinua. Miksi suhtaudut niin kuin suhtaudut? Tämä voi joskus avata tilannetta sinulle itsellesi ja auttaa löytämään jonkin hyvän ratkaisun ongelmaan. Eläimiin kiintyminen ei ole mikään paha asia. Nehän ovat ihmisille usein perheenjäseniä muiden mukana. Tämä sinänsä ei ole mikään ongelma.
Kysymykseen vastasi Juha Dubbe